Johtamisesta 3. Resumé/ 18.3.2006/ HL

   

   Johtamalla eli derivoimalla muodostetaan uusi sana

   kantasanasta johtimen avulla (useimmiten on kysymyksessä

   (heikko vok.vartalo).  Johdettu sana on johdos.

   

   Johdin  on suffiksi, jonka avulla sanavartalosta

   muodostetaan uusi sanavartalo, esim. osta+ja+lle+kin.

   Se sana, josta johdos on muodostettu, on kantasana. 

   Kantasana voi olla joko johtamaton tai johdos.

   

   Johtamattomat ja yhdistämättömät kantasanat ovat perussanoja,

   esim. onni.  Kun päätteet, tunnukset ja johtimet on erotettu,

   sanasta jää jäljelle kanta= tyvi.

   

   1) Johtimia voi olla useita peräkkäin. Esim. tie > tietää > tieto >

         tiedostaa > tie-d-o-sta-maton

   

   Kaikille johdoksille ei voida aina osoittaa kantasanaa.

   Puhutaan sanapesyeestä, esim. väs-y-ä, väs-ähtä-ä, väsy-mys.

   

   2) Takaperojohdossa eli retrogradisessa derivaatiossa

   luodaan johdoksen pohjalta uusi kantasana.  Esim.

   tarrata      > tarra

   

   3) Vartalosisäisellä johdolla muodostetaan onomatopoieettis-

   deskriptiivisiä sanoja vaihtamalla vartalonsisäisiä äänteitä.

   Esim. hilkkua - holkkua - hulkkua - hylkkyä - hölkkyä - helkkyä

   pirskua - porskua - pärskyä - purskua

   

   Johtimista.  Johtimet voivat olla joko

   1) yksinkertaisia esim. -la/-lä 

   2) yhdysjohtimia.  Esim. verbissä laihtua johdin --tu-  < - ta+ u)

   

   Suomessa on noin 140 nomininjohdinta,  noin 60 verbinjohdinta

   sekä noin 20 partikkelinjohdinta.

   

   Ryhmityksiä:

   1. denominaaliset nominit  ilo + inen, koiv + ikko, mummo+ la

   2. deverbaaliset nominit   laula+ ja, kytk+ in, valmist + us

   3. denominaaliset verbit   pehme-ne- (< pehmetä), kala+ sta-a

   4. deverbaaliset verbit   ava+ utu-a (avata), laul+ ele-