Sanojen yhdistäminen 2.  Resumé 17.3.2006 /HL

   Yhdistämällä muodostetaan ennen kaikkea nomineja.

   

   Yhdyssanan osia nimitetään yhdysosiksi.  Yhdysosat voivat olla

   a) perussanoja: kivi+kausi, maa+pallo

   b) johdoksia: kirjoitus+pöytä, avanto+uinti

   c) yhdyssanoja: rautatie+liikenneverkko

   

   Yhdyssanan alkuosaa nimitetään määriteosaksi ja jälkiosaa

   perusosaksi (suhde ATTR+PÄÄSANA).

   

   Kaksiosaisiksi hahmottuvat myös monijäseniset yhdyssanat, esim.

   maaliin+tuloaika, ylioppilastutkinto+lautakunta.

   

   Alkuosa voi olla nominatiivissa tai  genetiivissä, esim.

   uintipaikka, rahtiasema; pojanpoika, työnvälitys. 

   Jonkin verran on horjuntaa nominatiivi- ja genetiivialkuisuudessa

   (jos suhde ei ole selvä): syöpätutkimus - syöväntutkimus.

   

   Alkuosa voi olla myös muissa sijoissa. Loppuosa on silloin usein

   teon- tai tekijännimi. Esim. maaltamuutto, kaupungissakävijä.

   

   Joskus alkuosana on erityinen yhdyssanamuoto (casus componens):

   a) nen-loppuiset sanat muodostavat yhdyssanan s-loppuisesta

      konsonanttivartalosta: koululaisbussi, vanhenemisilmiö

   

      Eräillä muillakin sanoilla on s-loppuinen yhdyssanamuoto:

      herrasmies, saarnastuoli jne.

   

   b) joillakin numeraaleilla on erityinen yhdyssanamuoto:

      kolmikulmainen, nelivuotias, seitsenkerroksinen, kymmenluku

   

   c) loppu-i voi heittyä alkuosasta: aikakauslehti, pienviljelijä,

      suurjuhla, täysosuma, jumalolento, enkelparvi, sankartyö

   

   d) alkuosana voi olla myös prefiksin kaltainen epäitsenäinen

      aines, joka ilmoittaa sijainti-, kielto- ym.suhteita: epä-,

      etä-, haja-, liki-, oiko-,tuiki-, nyky-, lisä-, tosi-, yli-.

   

   e) Eräät mA- ja -in-johdokset esiintyvät vain yhdyssanojen

      alkuosissa. Esim. asuma-alue, ampuma-ase, haukkumasana,

   

   Suomen yleisimpiä yhdyssanoja ovat yhdyssubstantiivit: ikkunalasi

   Yhdysadjektiiveja on vähemmän. Yhdysadjektiivin molemmat osat

   voivat olla adjektiiveja: vaaleanharmaa, tai toisena osana on

   substantiivi: jääkylmä, kivikova.

   

   Yhdysnominien tavallisin tyyppi on  determinatiivinen (alisteinen)

   - alkuosa määrittää jälkiosaa:

   1) S + S

   a) Snom + S  -  räsymatto, valokuva, tietokone, pääkatu

   b) Sgen + S  -  metsänreuna, paikannimi, kättentaputus

   c) Scas + S  -   maahanhyökkäys, syrjästäkatsoja, koroillaaneläjä

   d) AD + S    -  poissaolo, sisääntulo, poikkikatu, poislähtö

   

   2) A + S

   a) A + S       -  kevytmaito, harmaakarhu, Pohjois-Suomi

   b) Ataip + S - Mustameri : Mustallamerellä,  Uudellamaalla

   

   3) S + A     -   lapsirakas, tulikuuma, vesiselvä, viivasuora

   

   4) A + A

   a) Anom + A - hyvätapainen, lyhyttukkainen, mustavalkoinen

   b) Agen + A  -  huononnäköinen, pahanhajuinen, tummanpunainen

   

   5) PRO + A

   a) PROnom + A - minäkeskeinen, jokaöinen, monikerroksinen

   b) PROgen + A - monenlaatuinen, senhetkinen, samannäköinen

   

   6) NUM + Ajohdos - viisivuotias, kymmenkertainen, kolmiosainen

   

   7) NUM + NUM     -  kolmesataa

   

   

   Toinen yhdyssanatyyppi on  kopulatiivinen (rinnasteinen).

   Esim. kirjailija-kääntäjä, ruotsalais-suomalainen

   

   Yhdysverbejä on suomessa vähän: irtisanoa, allekirjoittaa

   Ne ovat kuitenkin viime aikoina lisääntyneet: koeajaa,

   konepestä, hienosäätää, salakuljettaa, etsintäkuuluttaa,

   

   Yhdysadverbejä: edestakaisin, ylösalaisin, ypöyksin, nimenomaan

   

   Kolmas sananmuodostustapa on sanojen lyhentäminen.  Syntyy ns.

   a)  typistesanoja: ale < alennusmyynti, porno< pornografia

   b)  kirjainsanoja eli lyhenteitä: HYK < Helsingin yliopiston kirjasto