Infinitiv je tvar slovesa, který má jak vlastnosti slovesa, tak i vlastnosti substantiva. Kmen
   infinitivu je deverbální, infinitiv též váže větné členy jako sloveso. Přibírá však pádové
   koncovky a větné fráze s infinitivem mají funkci subjektu, objektu, atributu či adverbiále.

   

   

                                            1. infinitiv

   

   První INF může stát bez koncovky, v takový tvar končí na pouhý znak -(K)A (sano-a), nebo má
   koncovku TRANSL + POS.SUF (sano-a-kse-ni). Bezkoncovkový tvar je tvarem slovníkovým.

   

   Znaky INF: -A        -dA       -tA         -lA -rA -nA
   osta+a    saa+da    juos+ta     tul+la
   sano+a    tuo+da    nous+ta     pur+ra
   vetä+ä    vie+dä    väris+tä    men+nä

   

   Znak -A následuje po krátkém vokálu, znak -dA po dlouhém vokálu či diftongu. Znak -tA je
   připojen ke kmeni končícímu na s a znaky -lA, -rA, -nA následují po l, r a n.

   Verba contracta (supistumaverbit) mají hranici mezi kmenem a znakem nezřetelnou:

   vasta+ta ~ vastat+a
   hypä+tä  ~ hypät+ä                       (Původní INF vypadal *vastat+tak).
   

                                    Infinitiv v pozici subjektu

   Minua (objekti) nolotti kertoa asia hänelle (subjekti).
   Vrt. Tilanne nolotti minua.
   Oli yllätys (predikatiivi) kuulla sellainen uutinen (subjekti).
   Vrt. Tieto oli yllätys.

   Minun täytyy lähteä.

   

                                     Infinitiv v pozici objektu

   Stejný subjekt:

   Mies alkoi sahata puuta.
   Pidin parhaana myydä auton.

   Jiný subjekt:

   Jeesus salli lasten tulla luoksensa.
   Poliisi käski kuljettajan nousta autosta.
   

                                    Infinitiv v pozici atributu

   Minulla oli aikomus anoa, tilaisuus puhua, kunnia vastaanottaa lähetystö.

   

   

                                            2. infinitiv

   Znak je -e-. Vždy musí mít jednu z těchto tvarů:

   

   INESSIIVI     sanoessa -- vyjadřuje čas, "když": Se tapahtui hänen tullessaan kotiin. Vrt. - -
   kun hän tuli kotiin.

   INSTRUKTIIVI  sanoen -- vyjadřuje způsob, rozvíjí predikát: Minä en puhu enää sinun kuullesi.
   Tyttö astui ujostellen sisään.

                                            3. infinitiv

   Znak -mA.

   

   Monikon 3. persoonan vartalo                      -ma / -mä             sijapääte              

   Esim. Menen syömään. (syö + mä + än)

   He ostavat                 osta-ma               ostama-an                illatiivi            
   He juovat                  juo-ma                juoma-ssa                inessiivi            
   He juoksevat               juokse-ma             juoksema-sta             elatiivi             
   He pelkäävät               pelkää-mä             pelkäämä-ttä             abessiivi            
   He häiritsevät             häiritse-mä           häiritsemä-llä           adessiivi            

   

   Vyskytuje se v těchto pádech:

   

   INESSIIVI  sanomassa -- znamená místo: Lapset ovat ulkona leikkimässä. Aikuiset istuvat jo
   syömässä.  Olin ravintolassa tanssimassa. Kävin ostamassa ruokaa.

   ELATIIVI  sanomasta -- znamená směr: Naiset tulivat saunomasta. Tulen ravintolasta tanssimasta.
   ILLATIIVI  sanomaan -- znamená směr: Menen ravintolaan tanssimaan. Menen kauppaan ostamaan
   ruokaa.
   ADESSIIVI  sanomalla -- znamená způsob: Kieliä oppii parhaiten puhumalla. Tulin kävelemällä.
   ABESSIIVI  sanomatta -- znamená způsob: Mies kulki näkemättä mitään.  Pekka ei voi olla
   katsomatta Liisaa. Hän lähti sanomatta sanaakaan.

   

                                            4. infinitiv

   

   Znak -minen. Nesmí se zaměňovat s odvozovacím sufixem pro názvy činností. Tyto deverbální
   jmenné odvozeniny totiž jsou skloňovány ve všech pádech. 4. INF se vyskytuje jen ve dvou
   pádech: NOM a PART omezených na dvě konstrukce -- nesesívní (1) a kontinuální (2):

   (1) NOMINATIIVI   (on ~ käy) sanominen -- vyjadřuje, co se má udělat.
   (1) PARTITIIVI    (ei ole)   sanomista -- vyjadřuje, co se nesmí udělat.
   (2) Kello käy käym-i-stä-än. Myrsky yltyi yltymistään.

   

   

                                         Tzv. 5. infinitiv

   Znak (či lépe derivační sufix) -mAinen. Další možná segmentace na znak agentního participia
   -mA a deminutívní sufix -inen. Vyskytuje se pouze v konstrukci olla tekemäisillään (pl. ADES +
   POS.SUF.), jež odpovídá např. anglickému to be about to do, vyjadřuje děj těsně před jeho
   počátkem.

   Lapsi oli putoamaisillaan pöydältä.
   Olin nääntymäisilläni nälkään.