Plurál jmen (lokální pády, translativ a essiv) Znakem plurálu je i, mezi vokály j. Kmen končí na -Ko > oi taloissa -Kö > öi hölmöillä -Ku > ui lauluista -Ky > yi hyllyille -Ka > i asemilta - slovo má jiný počet slabik než dvě nebo je v první slabice o či u -Ka > oi kaupoissa - slovo je dvouslabičné a v první slabice je a, e nebo i -Kä > i kynillä -Ke > i kielistä -Ki > ei laseissa -V'V' > V'i maissa, rakkaille, huoneissa -diftong > koncový vokál diftongu + i töissä, teillä Koncové A se může u více než dvouslabičných slov změnit na O před znakem i tehdy, předchází-li mu některá z následujících skupin: nA, lA, ijA, kkA, ra: omenoilla, ravintoloissa, tarjoilijoilta, mansikoista, tavaroista Změna ve kmeni závisí i na připojené pádové koncovce. Znak i nemá u vliv na stupeň, stupně jsou stejné jako v singuláru: obvykle ILL a ESS se pojí se stupněm silným, ostatní lokální pády a translativ se stupněm slabým: tytöillä, tyttöinä rakkailla, rakkaina osoitteissa, osoitteina uusissa, uusina kauneuksissa, kauneuksina väsymyksistä, väsymyksinä kauniissa, kauniina toreilla, toreina pankeissa, pankkeina Illativ má tři koncovkové variety: -hin, -in, -siin -hin se užijě v případě kmene s krátkým vokálem: talo-i-hin, tyttö-i-hin, opiskelijoihin, vaikeihin, pankke-i-hin, toreihin..., (+ jednoslabičná!) ma-i-hi, tö-i-hin -in se užije, když je kmenový vokál redukován vlivem následujícího znaku pl.: kuv-i-in, kenk-i-in, nais-i-in, laps-i-in, mieh-i-in, järv-i-in, uus-i-in, kysymyks-i-in, kiviin -siin se užije u víceslabičných kmenů s dlouhým koncovým vokálem (ten se při setkání se znakem pl. redukuje): huone-i-siin, vaatteisiin, rakkaisiin, tehtaisiin, kauniisiin, väsyneisiin...