Sananmuodostusoppia /  1. Resumé/ 18.3.2006/ HL

   

   Sanojen muodostamisesta - yleistä.

   _________________________________

   Sananmuodostusoppi + taivutusoppi = morfologia

   

   Sanasto: 1) johtaminen  - johto - johdos - johdin

                 2) yhdistäminen - yhdyssanat - yhdistys

                 3) lyhentäminen - typistesana - kirjainsana - sanasta

                      jätetään (yleensä loppu) pois, esim. ale, porno,  

                     desi, reuma; EU, YK, USA, HYK

                 4) lainaaminen

   

   Suomen kielen sanat ovat rakenteeltaan kolmenlaisia:

    perussanoja, (n.6000), johdoksia (44 %) tai yhdyssanoja (44-65 %). 

   Keskeisiä ovat yksimorfeemiset vartalot: pala, kala jne.

   Perussanojen vartaloita ei voida jakaa pienempiin osiin.

   Perussanoista monet ovat ikivanhoja ja keskeisimpiä (FS 50:n

   yleisimmän sanan joukossa vain 3 johdosta; 500:n yleisimmän sanan

   joukossa vain 10 yhdyssanaa).  Perussanojen synnystä ei olla

   paljon perillä.  Rakenteessa on paljon äänneasultaan toistensa

   kaltaisia sanoja: maja, vaja, paja, raja; notko, rotko; kiitää,

   liitää - myös merkitys on samankaltainen.

   

   Vanhimpaan suomen sanastokerrostumaan, joka juontuu

   kantauralista, kuuluu n. 300 sanaa; päivä, appi, elää, kuolla,

   emä, muna, nimi, pesä, poski, syli, tuli

   

   Perussanastoon kuuluu myös vanhoja lainasanoja (20 %):

   

   Indoeurooppalaiset lainat: mesi, orpo, sata, jyvä, kota, porsas

   

   balttilaisperäiset: herne, villa, silta, morsian, meri, hammas

   

   germaaniperäiset: ruis, aura, kulta, rauta, raha, valta, hallita,

   

   slaavilaisperäiset: sirppi, akkuna, viitta, pappi, risti, lusikka

   

   ruotsista: ranta, sakset, tuoli, talli, synti, torppa, vaaka,

   tuuma, haavi

   

   Uusia perussanoja ei enää tehdä kirjakieleen - uudet käsitteet

   luodaan johtamalla, yhdistämälla tai lainaamalla.