2 III KIRJOITELMA Laadi noin 250-300 sanan pituinen kirjoitelma yhdestä seuraavista aiheista. Toisissa aiheissa voit käyttää lähtökohtana mainituilla sivuilla olevia tekstejä tai kuvia, toisista voit kirjoittaa vapaasti. Laadi kirjoitelmasi selvällä käsialalla erilliselle konseptipaperille. 1. Pohdi osan la tekstin (s. 6-8) pohjalta matkailun etuja ja haittoja. Valitse jompikumpi otsikoista: Rantaloma vai kulttuurimatka? Matkailu tuhoaa luontoa 2. Lue artikkeli Nuorille ajaminen ex ole turhaa (s. 12) tai väitteet Nuoriin kuljettajiin ei luoteta (s. .13) ja kirjôita aiheesta: Enemmän vastuuta liikenteessä! 3. Lue artikkeli Talvikaupungin visioita (s. 9-11) ja pohdi, miten eri vuodenajat vaikuttavat liikenteeseen tai pohdi ornien kokemustesi perusteella kotipaikkakuntasi liikenteen tomivuutta. Otsikoi itse. 4. Lentomatkailun suosio kasvaa jatkuvasti. Euroopan ilmatila alkaa käydä ahtaaksi. Pitäisikö lentämistä rajoittaa? Miten se mielestäsi olisi mahdollista? Lue sivulla 14 oleva teksti EU:n parlamentu hyväksyi yhtenäisen ilmatilan. Otsikko: Onko taivaalla tilaa? 5. Sivulla 15 on selostus Kai Donnerin tutkimusmatkasta Siperiaan 1910-luvulla. Onko nykyään enää mahdollista kohdata tuntemattomia kulttuureja ja seutuja entisajan tutkimusmatkailijan silmin? Otsikko: Kohti tuntematonta 6. Matkailu lisääntyy jatkuvasti, ja ihmiset lähtevät lomalle yhä kaukaisempiin paikkoihin. Vielä 1900-luvun alkupuolella matkailu oli harvinaisempaa ja eksoottisia kokemuksia löytyi lähempääkin. Sivulla 16 on kaksi runoa Olavi Paavolaisen ja Mika Waltarin kokoelmasta Valtatieí. Pohdi omia kokemuksiasi uusista maista ja kaupungeista ja vertaa niitä Waltarin ja Paavolaisen runojen matkailijan elämyksiin. Otsikoi kirjoitelmasi itse. 7. Sivun 17 artikkelin aiheena on interrail. Onko sinussa ainesta interreilaajaksi? Otsikkoehdotus: Interreilaamisen ihanuus ja kurjuus Huom.! Tekstien kieliasu on pääosin alkuperäisen julkaisun mukainen. 6 TEKSTINYMMARTAMISTEHTÄVÄ la JAAINEISTOA KIRJOITELMAAN 1 Matkalla maailmaan Matkaiiun trendit vaihtuvat. Mutta onko niissä mitään uutta? História kertoo, että lähes kaikkia on kokeiltu, vaikkakin ehkä vähän eri muodossa. Teksti Merja Perttala Kuvat Minna Lindström Aurinkolomat ovat edelleen suosittuja, vaikka nyt etsitäan yhä enemmän elämyksiä ja kokemtiksia. Kukapa tulisi silti ajatel-leeksi, että jo 200 vuoden takaisesta, romantiikan ajan mat-kailusta löytyvät kulttuuri-, elämys- ja luontomatkailun esikuvat. Inspiration käynnistäjänä toimi filosofi Jean-Jacques Rousseau, joka kehotti tarkkailemaan luontoa hyötynäkökulman sijaan ihail- len. Hauen suosikkejaan olivat Alpit ja Geneven järven seutu. Etelänmatkailun juuret juontuvat kylpylä- ja merenrantalomai- Iusta, jota varsinkin roomalaiset aikoinaan harrastivat. Pyhiinva- ellusperinne jatkuu yhä. Brittiläisten nuorten herrasmiesten grand tour -matkaÜussa on paljon samoja piirteitä kuin nyky- päivän interreilaajien kokemusten hakemisessa. Vanhalla ajalla ja keskiajalla tien päällä oK monenlaista vä-keä: kauppiaita, kulkureita, kerjäläisiä, pyhünvaeltajia, kirkon-miehiä, ristiretkeläisiä, sotilaita, viestinviejiä. Löytöretket 1400- ja 1500-luvuilIa mullistivat niin euroop- palaista maaümankuvaa kuin löydettyjen maiden elämää. 1800-Iuvun teollistumben myötä yieistyi työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan, jolloin vasta voidaan aikaa puhua vapaa-ajan matkailusta. "Matkailevat ihmismäärät ovat nykyään aivan toista suuruusluokkaa kuin ennen. Silti matkustarninen ei ole oĽut aikaisemminkaan peJkästään eliitille mahdollista. Esimerkiksi keskiajan köyhät pyhiinvaekajat saattoivat lähteä kävellen halki Euroopan katumusmatkaUe tai ha- kemaan uskolleen vahvistusta. Aina hekään eivät olleet vain kiinnostuneita hengellisistä asioista", Italian historian dosentti ja yli- assistentti Taina Syrjämaa Turun yliopiston yleisen historian oppiai- neesta kuvaa. Eurooppalaisella matkailuUa on monipuoiinen ja värßcäs história, jonka historian laitoksen työryhmä on nyt kartoittanut yksien kan-sien väliin. I Pizzan ja sushín voittoknlkn Vaikka matkailija liikkuu omien en-nakkokäsitystensä varassa, erään-laisessa turistisessa kuplassa, aina pinnallisetkin kosketukset eri-laisiin kulttuureihin vaikuttavat hänen maailmankuvaansa. Mat-kailijoiden mukaná kulkee paitsi uusia näkemyksiä myös konk-reettisia asioita - uusia makuja, mausteita, pizzaa ja eksoottisia hedelmiä. Taina Syrjämaa arvioi matkailun lisän-neen ihmtsten suvaitsevaisuutta. Toisaalta sillä on myös kielteisiä vaikutuksia: se řasit -taa muun muassa kohdealueen luontoa ja kulttuureja. Historioitsijana hän varoo kui-tenkin asettumasta tuomariksi. "Eihän kulttuurimme olisi tällainen, ellei-vát ihmiset olisi matkustaneet. Mutta mistä sitä tietää, olisivatko ihmiset onnellisempia, jos he oEsivat pysyneet kotikylässäan ja vält-täneet samalla kenties sodat ja muut kah-naukset." Matkailu on tuonut mukanaan kansainvä-lisyyden arvostamisen. Fyysisen liikkumisen ohella kokemuksia haetaan virtuaalimatkus-tamisen avulla. "Moni ei ole käynyt syömässä sushia Ja-panissa, vaikka ruoasta ollaan kiinnostunei-ta. Tuskin tällaiset asiat silti nousisivat näin suosituiksi, ellei ihmisillä olisi todellisia matkustuskontakteja." Pariisista Roomaan Grand tour -matkailu on künnostanut tut-kijoita kautta aikojen. Mutta mikä oli tämä 1600-1700-luvuilla osin valistuksen aikana yleisrynyt "suurenmoinen matka"? Sitä harrastivat enimmäkseen englantilai-sen maa-aatelin, diplomaattien ja ylempien yhteiskuntaryhmien jälkeläiset, poikkeuk-setta nuoret miehet, jotka kävivät kahden kolmen vuoden minaisilla matkoilla Euroo-passa oppimassa uutta, mutta myös huvitte-lemassa. He saapuivat opettaja eli tuutori mukanaan mantereelle, ostivat vaunut ja suuntasi-vat Pariisiin. Matka jatkui seurapiirejä kier- täen Firenzeen, Roomaan ja Napoliin sekä VäEmereltä Sveitsin, Saksan ja Alankomai-den kautta takaisin Britteinsaarille. Reitit olivat hyvin vakiintuneita. Matkaile lähtijän oli suorastaan "velvollisuus" nähdä tiettyjä asioita. "Vaikka he olivat varakkai-ta, ei heilläkään ollut sühen mahdollisuutta leuin kerran elämässään. Oleskelu luet-tiin merütiksi, jolla voitiin esittäytyä koko loppuelä-män." Myöhemmin porvaristo seurasi heidän jalanjälki-jään. Se kävi samoissa pai-koissa, mutta matkat oli vat lyhyempiä. Grand tour -matkailun loppuvaiheessa, 1800-Iu-vun ensi vuosikymme-nillä, sen piirteet alkoi-vat muistuttaa jo orasta-vaa matkailuteollisuut-ta palveluineen. Myös liikkuminen helponui, kun höyrylaivat ja ju-nat alkoivat liiken-nöidä. Matkailun demok-ratisoituminen alkoi tapahtua 1800-lu-vun loppupuolella ja 1900-luvun alus-sa. Varsinaisen massaturismin lä- pimurto syntyi lentoteknologian kehittymi-sen myötä. Suuri askel oli Boeing 707 -suih-kukoneen käyttöönotto 1958. "Matkustaminen on ollut pitkälti kiinni siitä, kenellä on ollut aikaa, tarvittava varai-lisuus ja myös taitoja. Kun teollistuneella ai-kakaudella alkoi syntyä palveluja, matkaile lähteminen tuli helpommaksi eikä maail-malla pärjätäkseen tarvinnut erityistä kou-lutusta." Nykyään länsimaisissa yhteiskunnissa lä-hestulkoon kaikki pystyvät matkustamaan. Eikä matkan tarvitse olla pitkä. Taina Syrjämaa kertoo isoäidistään, joka työelämässä ollessaan ei matkustanut juuri lainkaan. Vasta eläkepäivinäan hän löysi risteilyt, jotka tuottivat paljon iloa. Harmaat pantterit tulevatkin 2000-luvulla vauhdilla! w 8 Mielenkiintoista on huomata, että entisai-kana tärkeiksi koetut kohteet ovat yhä niitä "oikeita". Euroopan kkssiset suurkaupun-git, Rooraa ja Pariisi etunenässä, kiinnosta-vat edeUeen. "Länsimaiset matkailuliiset piirteet näyt-tävät leviävän. Japanilaiset ovat jo muuta-man vuosikymmenen kiertäneet Euroopan perinteisiä kohteita. Nyt tulossa ovat kiinalaiset." Välimeren kutsu Antiikin arvostus ei ole matkailun historias-sa koskaan hävinnyt, vaikka se on oUut välil-lä vähemmän, välillä enemmän suosiossa. "Välimeren a!ue on oUut antiikin kulttuu-riperinnön takia keskeinen. Samoin se on oliut kristinuskon kannalta tärkeä. Matkus- tussuunta on sama edelleen: Välimeren alu-eelle saapuu maailmassa kaikkein eniten matkailijoita, vaikka kiinnostus kaukokoh-teisiin kasvaa. Esimerkiksi Kiinalle ennuste-taan suurta tulevaisuutta." Suuri muutos ajattelussa tapahtui 1920-}0-luvuiila. Tällöin modernin ihmisen ihanteeksi tuli ulkoilmassa viihtyvä, riuska reippailija, joka kesällä ruskettui rannalla ja talvella kiisi lumisilla pakkasrinteillä. Enää esimerkiksi Itaiiaa ei pidetty vaarallisen kuumana kesällä, vaan kesäkaudesta tuli pääsesonki. "Asiaan vaikuttivat muutkin seikat. Kun ihmisillä alkoi olla loma kesällä, heidän oli tietysti silloin lähdettävä, Jos ylipäätään ha-lusivat matkustaa." Mutta miten käy tulevaisuudessa, kun au-ricgon vaaroista puhutaan kiihtyvästi? "Suhtautuminen aurinkoon on muuttu-massa, mutta se ei ole vielä näkynyt aurin-kolomakohteiden suosion laskuna. Pa-remminkin ihmiset ovat tietoisempia sii-tä, että lapsille pitää laittaa paita päälle, käyttää suojavoiteita ja aurinkolaseja." Täällä minä fcävin! Saksalaisen kirjailijan Johan Wolfgang von Goethen isä teki nuoruu-dessaan grand tourin vaalien koko ikänsä rakkautta Italiaan. Isän tuomat piirrokset innoittivat myös Goethen lähtemään unei-miensa maahan. Grand tour -ajan matkailijat ikuistivat mielellään sekä nä- kemänsä maisemat että itsensä tunnettujen paikkojen läheisyydessä. Muun muassa Goe-thesta on olemassa maalaus, missä tausta-maisemasta erottuu Rooman läheisyydestä kertova Cecilia Metellan pyöreä hautara-kennelma. "Grand tour -ajalta peräisin olevat avain-kuvat ovat yhä voimissaan. Esimerkiksi en-nen 1700-lukua Napolin lahti kuvattiin me-reltä maalle päin. Vähitellen vakiintui uusi tapa, mikä näkyy nytkin postikorteissa ja pizzerioiden ikkunoissa: lahti kuvataan poh-joisesta etelään, taustalla näkyy Vesuvius ja etualalla pinjamänty. Joku taiteilija saattoi koko ikänsä maalata samaa maisemaa. Nykyäänkin matkailijaile on tärkeää ikuistaa itsensä tunnistettavissa paikoissa. Samaa kuvakulttuuria hyödyntävät abkeras- ti matkanjärjestäjät ja mainostajat. Kuvien ja kuvausmaJhdollisuuksien määrät ovat kasva-neet, mutta teemat ovat pysyneet samoina. Trendinä pixstontuminen Nykyihmiset matkustavat useammin kuin ennen. Enää éi jakseta odottaa kesälomaa, vaan tehdään vuoden mittaan viikonloppu-reissuja sekä pitempi matka tai rnatkoja hie-man kauemmaksi. Palvelut paranevat, lii-kenneyhteydet tehostuvat. "Vielä jokin aika sitten, Jos haiusi lähteä vaikkapa Roomaan, piti kysyä, minkä päi-vän lennoüe mahtuisi. Nyt katsotaan lähin-nä, mikä kellonaika miellyttää." Kansainvälisiä matkailijoita ■ 1800-19CX)-luvun taitteessa rtoin miljoona ■ 1950 noin 25 miljoonaa ■ 1960 noin 69 miijoonaa ■ 1970 noin 159 miljoonaa ■ 1980 noin 278 miljoonaa ■ 2000 noin 700 miljoonaa Matkailu on pirstoutumassa. Sama näkyy Syrjämaan mielestä arjen ja juhlan, tavalli-sen ja erityisen, rajanvedon hämärtymisenä. Kun ennen esimerkiksi vain pääsiäisenä sai mämmiä, nyt sitä voi poirnia pakastealtaasta koska tahansa. Kaikille löytyy myös oma suosikkinsa. Massatuotannosta on tehty paluuta yksilöl-lisyyteen. On elämysmatkoja, seikkailumat-koja, kulttuurimatkoja, ekoturismia, mat-kailua työmatkan yhteydessä sekä eri mat-katyyppien yhdlstelmiä. Ei tarvitse sitoutua yhteen matkagenreen, voi mennä kuin su-permarketün ja valita jotakin joka hyllyltä. Sankarimatkailijat lähtevät murhista ja kidnappauksista huolimatta vaaiamatkalle, outoja kokemuksia haluavat makaaberimat-kalle Dracula-alueelle. Helpointa taitaa olla virtuáalimatka johonkin museoon. Erikoi-simpiin kuuluu Washington DC:ssä toimi-va, juutalaisten joukkoruhon historiaan kes-kittyvä museo, United States Holocaust Museum, joka tarjoaa Online Exhibitions -elämyksiä kotisivuülaan www.ushmm.org/. Taina Syrjämaa sanoo olevansa hieman ih-meissään, kuinka matkailussa luotetaan edeUeen nun paljon menneisyyden voimaan. "Ölen tähän üetysti myös tyytyväinen, mutta silti: ihmisistä, jotka eivät kotipaikka-kunnallaan koskaan käy museoissa, tulee yhtäkkiä lomamatkallaan intomielisiä histo-rioitsijoita. Taustalla kummittelee ajatus, että oikea tapa matkustaa ja ymrnärtää maan kulttuuria, on tutustua sen menneisyyteen." Entä kuinka hän itse matkailee? "Ölen huono matkailija. Sain yo-lahjaksi matkan Roomaan. Silloin ajattelin, ettei sa-maan paikkaan saa mennä uudelleen, koska maailmassa on nun paljon nähtävää. Myö-hemmin tulin uusiin ajatuksiin: Rooma te-kee potkkeuksen, se on nun hieno paikka. Vähitellen kaupungista on tu Hut kuin toi-nen kotini. Työmatkoja on niin paljon, etten juuri muita niatkoja tee." Lisää rietoa Auvo Kostiainen, Janne Ahto-la, Leila Koivunen, Katariina Korpela, Taina Syrjämaa: Matkailijan ihmeellinen maail-ma. Matkailun história vanhalta ajalta omaan aikaamme, SKS 2004. Pyhimvaeltajia, kylpijöitä, herrasmiehiä grand tourillaan... Lähde: Lento 5/2004 12 TEKSTINYMMARTAMISTEHTAVA lb JAAINEISTOA KIRJOITELMAAN 2 VI ERASKYNÄ helsincin sanomain toimitus, vierasxynä, pl 71, 00089 sanomat. (09) 1221, faksi (09) 122 2366. hs.artikkeli@sanoma.fi NuoriUe ajaminen ei ole turhaa Nuorimpien, 18-20-vuotiai-den, kuljettajien vakavien liiken-neonnetto-muuksien riski on korkea ver-rattuna aikuisväestöön (25-64-vuotiaat) kaikissa maissa, joissa liikenneturvallisuus on kehittynyttä. Ilmiöllä on monia syicä ja monet niistä ovat sellaisia, että ne tekevät nuorten vakavien onnettomuuksien vähentämi-sen vaikeaksi. Kaikki nuoret eivät kui-tenkaan käyttäydy riskialttiisti liikenteessä eikä kaikkien nuorten onnett'omuusrisM ole aikuisväestön riskiä kor-keampi. Nuorten joukossa on kui-tenkin enemmän korkean ris-kin kuljettajia. Kun aikuisväestön riski on mátala, erot-tuvat nuoret korkeamman ris-kin ryhmäksi. Suomessa 18-20-vuotiaiden riski kuolla au-to-onnettomuudessa on mil-joonaa asukasta kohti 150 ja 25-64-vuotiaiden alle 50. Tytöt ovat lähempänä aikuisten turvallisuustasoa kuin pojat. Tytöillehän sattuu muita-kin onnettomuuksia vähem-män kuin pojille. Liikenteessä poikien suuremmat ajomäärät selittävät osan eroista, mutta ajotapa on kuitenkin merkittä-vämpi selittäjä. Sekä kuljettajan ajokokemus Nuoret ajavat osa na itsenäistymistään ja aikuistumistaan, kirjoittaa Esko Keskinen. että ikä ovat yhteydessä on-nettomuuksiin. Iän merkitys ajouran alussa on kuitenkin keskeinen vakavissa onnetto-muuksissa. Nuoret, ja erityisesti pojat, ajavat paljon ja vaativissa olo-suhteissa: yöllä, pimeällä, vä-syneenä ja usein samanikäisiä matkustajia mukanaan. Poikien ajamista tyttöjen muka-naolo hillitsee, mutta poikien mukanaolosta voi seurata ko-hellusta. Nuorten käyttämät autot ovat vanhempia ja törmäys-turvallisuudeltaan heikompia kuin aikuisväestön. Turvavöi-den käyttämättömyys on myös yleistä. Kuljettajan rattijuopumus ja suuret ajonopeudet ovat ta-vallisia poikien kuolemaan johtaneissa ajohallinnanmene-tyksissä, tien liukkaus sen si-jaan ei. Tytöillä asia on päin-vastoin: kohtuulliset nopeu-det, ei alkoholia mutta liukas de. Merkittävä osa nuorten va-kavista onnettomuuksista ta-pahtuu viikonloppuisin, osana nuorten vapaa-ajan viettoa: ajelua huvipaikasta toiseen ja toisten nuorten tapaamista. Yksi ongelman ytimistä on-kin, että nuorelle ajaminen tai ryhmässä liikkuminen ovat tärkeitä monella tavalla eikä niitä voi kuitata puheilla tur-hasta ajosta. Nuoret ajavat osana itsenäistymistään ja aikuistumistaan. Ajaminen on merkittävä osa länsimaisen aikuisenkin elämäntapaa. Nuoret etsivät omaa elämäntapaansa ja elä-mänkumppaniaan. Autolla päästään yhdessä tärkeiden kaverien kanssa ja kauas. Ja matkalla kokeillaan rajoja eikä vältytä riskeiltä. Pyrittäessä parantamaan nuorten ajoturvallisuutta on otettava huomioon monia te-kijöitä, esimerkiksi nuorten lükkumistarpeet. Ajokortri -iän nostaminen ja joskus eh-dotetut viikonlopun ajokiellot ovat tästä syystä ongelmallisia. Ne ovat hankalia myös siksi, että ne kohd is tuvat koko uusien kuljettajien joukkoon, eivät vain riskikuljettajiin. Uuden kuljettajan nopeus-rajoitus ei edistä piittaamatto-mien turvallisuutta, vaan koh-distuu muutenkin vastuun-tuntoisün. Uusien kuljettajien promillerajan lasku on ainakin Itävallassa tuonut turvallisuutta. Kuljettajakoulutusta ja tut- kintoa voidaan parantaa. Au-tokouluopetuksen ja opetus-luvalla tapahtuvan ajoharjoit-telun yhdistäminen on yksi mahdollisuus. Ajoharjoittelu-iän alentamiseila ei ole meiki-tystä, eilet harjoittelun määrä samalla lisäänny. Kuljettajan-tutkinnon ajokokeen ongel-mana on, että se mittaa vain taitojen osaamista, mutta sen pitäisi mitata myös suhtautu-mista turvallisuuteen. Kuljettajan turvallisuuden taso olisi helposti todettavissa, jos ajaminen olisi vain auton-hallintaa. Mutta koska ajaminen on myös oman itsensä hallintaa, on mittaaminen vai-keata. Valistus vaikuttaa vain nii-hin, jotka uskovat, että he voi-vat joutua onnettomuuteen ja että seuraukset voivat olla va-kavat. Liikennevalvonta lisää sekä nuorten että aikuisten mielestä sääntöjenmukaista käyttäytymistä: nuoret nou-dattavat sääntöjä, etteivät jäisi kiinni, aikuiset välttääkseen onnettomuuden ja tavan vuoksi. Nuorten liikenneturvalli-suuden ongelma onkin, kuin-ka lisätl kaikkien turvallisuutta rajoktamatta liikaa jo tur-vallisesti käyttäytyvien elä-mää. Esko Keskinen Kirjoittaja on liikennepsykologian määräaikainen professori Turun yliopistossa. Lähde: Helsingin Sanomat 4.5.2005 13 AINEISTOA KIRJOITELMAAN Nuoriin kuljettajiin ei luoteta PERÄTI 82 prosenttia viikon nettikysymykseen vastanneis-ta on sitä mieltä, että nuoret kuljettajat ovat riski liiken-teessä. ■ "Ainahan nuoret ovat kaa-hailleet, mutta mielestäni tosi törkeitä ohiruksia, puikkeleh-timista kaistalta toiselle ja yli-nopeuksia esiintyy nykyisin pelottavassa mäarin. Myös kiusanteko, joka jo oli vä-henemässä, on li6ääntynyt." ■ "Ei peikästään voi syyttää nuoria kuljettajia, vaan pää-kaupunkiseudulla vallitsevaa ajotapaa. Kaistan vaihdot il-man vilkkua, nopeusrajoituk-sista viis veisataan jne." ■ "Monet luulevat, että luon-nonlait ja liikennesäännöt ei-vät koske heitä ollenkaan. Sen huomaa sekä liikenteessä että Sitten lehtiuutisissa." ■ "Valitettavasti monet nuoret miehet yrittävät matkia formulakuskeja ja uskovat olevansa tosi rallikuskeja, mutta taidot evät kuitenkaan riitä normaaliin ajoon. Se on sitä nuoruuden uhoa." ■ "Autokoulujen pitäisi pa-nostaa asenteiden muuttami-seen. Tiedän, että autokoulut tekevät näin, mutta se ei näytä menevän periile.Vasta elämän todellisuus ja vakavat onnet-tomuudet herättävät nuoret todellisuuteen." ■ "Heilletäytyy laittaa 80 km -lätkät. Ei siitä minullekaan tullut minkään näköisiä trau-moja vaikka jouduin sitä käyt-tämään. Ky IIa sitä ehtii sen pa-rin vuoden totuttelunkin jäl-keen lujaa ajamaan, mutta on myös varmuutta ja järkeä enemmän." 100 ^8jL0 50 0 Kylli 1 18,0 |l Ei Ovatko nuoret kuljettajat riski liikenteessä? Lähde: Alueuutinet 5.2.2005 AINEISTOA KIRJOITELMAAN 3 9 Talvikaupu ngin visioita Cool Town, Winter in the City. Talvikaupun-gin liikenteelliset mahdollisuudet 46 s. Sini Puntanen, Hanna Pikkarainen, Mari Siikonen, Maija Stenvall, Laura Yli-Jama 2002. Tiehallinto. Sponsorit liikenneneuvos Petri Jalasto (LVM) ja suunnittelujohtaja Eeva Linkama (Tiehallinto). Talvikaupungin liikenteestä toissa vuonna ilmestynyt kirja sai myönteistä julkisuutta Helsingin Sanomien Auto ja Liikenne-liitteessä 17.1.2004. Sen tuottanut tyttötiimi muo-dostui lähes sattumalta. Maailman tiekongressien keskusjärjestö PIARC järjesti vuonna 1999 vuosi-tuhannen vaihtumisen kunniaksi alle 35-vuotiail-le asiantuntijoille tulevaisuusvisiokilpailun Infra-struktuuri ja liikenne 21. vuosisadalla. Ryhmän piti koostua eri alojen ihmisistä. Arkkitehti Pikka-raisen, diplomi-insinööri Puntasen, teollinen muotoilija Siikosen, filosofian maisteri Stenvallin (ent. Vähä-Rahka) ja maisema-arkkitehti Yli-Jaman henkilökemiat sopivat hyvin yhteen. Essee Elämä iiikkeessä voitti kilpailun. Se esitettiin Liikenne 99-konferenssin avajaisissa lokakuussa Kuntatalossa. TiMstelmä Elämä liikkeessä Liikenne on luonut ihmisille mahdollisuuden laajentaa elinpiiriään ja hankkia monipuolisia elämyksiä. Lähiympäristön sijaan tunnemme pa-remmin kaukomaiden ihmeet kuin lähiristeyksen takaná olevan metsikön. Tutuimmat ihmiset ei-vät asu naapurissa, vaan jossain, jonne autolla pääsee helposti. Vapaaksi pääsemisen olennaise-na osana on matkustaminen jonnekin, vaikka sa-malla ei ole aikaa olla kotona tai yleensä paikal-laan. Elämyksiä metsästetään hinnalla millä hy-vänsä. Luontoelämyksiä haettaessa uhrataan aina pala luontoa itseään pakokaasujen, melun ja tilankäytön muodossa. Liikenneväylät, päästöt ja onnettomuudet rajoittavat elämää enemmän kuin luovat vapaut-ta. Estevaikutukset ovat suurimmillaan niiden kohdalla, jotka eivät käytä omaa autoa. Lasten, vanhusten ja autottomien elämänpiirin laajuuden sanelevat pitkälti autoilijat. Näiden tuottavassa iässä olevien yksilöiden ajankäyttö on mittari, jonka mukaan yhdyskuntia suunnitellaan. Ihmisen perustarpeet lienevät sadan vuo-den kuluttua samanlaisia kuin aiemminkin, kuten puhdas ravinto ja ympäristö, sosiaalinen yh-teisö ja turvallisuus sekä mielekäs tapa hankkia Japanissa käytetään suurikokoisia lumiveistoksia luomassa talvista kaupunkikuvaa. Lumenveisto on suosittua myös Suomessa. Kuva Vihdistä. 10 elantoa. Tulevaisuiidessa elämäntapojen valin-nan mahdollisuutta laajennetaan. Ihmisten ei enää tarvitse tyytyä ankeaan elinympäristöön vain yhteiskunnan toimimattomuuden vuoksi. Suunnittelijoista koulutetaan ammattilaisia joi-den tehtävänä on saada asukkaat etsimään hy-viä ja pysyviä ratkaisuja elinympäristöönsä. Lii-kenneväylien estevaikutuksia ryhdytään määrä-tietoisesti purkamaan ja yhdyskuntien kokoa pienentärnään. Kävely ja pyöräily toimivat hel-posti käytettävinä ja edullisina liikennemuotoi-na, jotka täyttävät myös fyysisen liikunnan tar-peen. Elämysten ahmimiseen ei tarvita välttä-mättä matkoja kaukomaihin tai kiireisiä harras-tusmatkoja. Lähempää ja vähemmällä matkusta-misella hankitut elämykset ovat laadukkaampia. Tulevaisuuden yhteiskunra on palveluyh-teiskunta, jossa on kehittynyt työnjako myös lii-kenteen osalta. Liikennetarve täytetään palvelui-den hankinnalla, ei itse ajamalla. Joukkoliikenne on paitsi helppokäyttöistä, myös ajan hyötykäyt-töä, eikä kenenkään tarvitse omistaa autoa var-muuden vuoksi. Liikenteen päästöjen rajoittami-seksi tulevaisuiidessa otetaan käyttöön päästö-kauppa. Liikkumisen lisenssejä on kullakin tietty määrä ja on jokaisen itsensä ratkaistavissa käyt-tääkö hän päästönsä yhteen lentomatkaan tai useampaan lyhyeen automatkaan. Tuotteiden hintaan sisältyvüt kuljetusten ympäri.stövaikutuk-set ja siten kauppaa käydaän enemman tietotai-dosta kuin tavarasta. Tämä kaikki nostaa tuotan-non alueellista omavaraisuutta ja vähentää tar-vetta kuljetuksiin. Tarvitaan suunnittelujärjestelmän muutos-ta, jotta tulevaisuuden yhteiskunta voisi toteutua. Erillisiä väylälaitoksia tai tietyn maa-alueen suunnittelua ei enää voida pitää erillään, vaan asioita käsiteüään entistä enemmän kokonai-suuksina. Yhteisvastuu onnistuu vain yksiiön vastuuta korostamalla. Liikenteen luoma estevai-kutusten viidakko korvautuu monipuolisella elä-mää kuhisevalla kaupunkiympäristöllä, josta kenenkään ei ole pakko liikkua kauas pois. Talvikaupunki Ryhmän toinen teos esittelee kolme visiota talvi-kaupungista. Horrosvisiossa annetaan talven vai-kuttaa vaimentavasti, liikutaan vähemmän ja hoi-detaan asiat internetillä. Selviytymisvisiossa luo-daan kaunis ja elämyksellinen talvikaupunki, kuljetaan talviväJineillä ja tehdään lumiveistok-sia. Visiossa Kesä talven keskelle poistetaan lumi ja lämmitetään tai katetaan kadut. Omien koti-maisten ainesten lisäksi ryhmä on käyttänyt Sohjokaupunkia Helsingin Katajanokan Luvt si kadidla tammikimssa 2004. 11 vertailukohteena Japanin Sapporoa, joka on sat-sannut erityisesti kolmanteen visioon. Ottaen huomioon ryhmän aikaisemman työn Elätnä liikkeessä, näyttää tekijöiden oma suosikki olevan selviytymisvisio. Helsingin Sa-nomatkin julkaisi Mika Pippurin laatiman jiitun otsikolia "Urbaanin selviytymistaistelun aika". Te-kijät itse arvioivat selviytymisvisiotaan, että sen vahvuus ja samalla heikkous on vision vaatima luovuus. Kaikilla ei liene kykyä ja mahdollisuutta muuttaa tottumuksiaan ja tehdä nopeita ratkaisu-ja. Myös väestön ikääntyminen on tämän vision näkökulmasta erityinen haaste. Tekijät suosittelevatkin, että visioinnin pohjalta luotaisiin jokaiseen kaupunkiin erityinen talviliikennestrategia. Joustavuutta lisättäisiin, uusia toimintatapoja luotaisiin ja tuotekehittelyä edistettäisiin. Tarvittaisiin mm. kohtuuhintainen talvipolkupyörä ja jokapäiväiseen käyttöön sopi-va talvivaatetus. Kaupunkien välille syntyy luon-nollisia eroja, koska pohjoisessa on paksu lumi-peite, kovat pakkaset ja pitkä kaamos. Etelämpä-nä talvea leimaavat nopeat lämpötilan vaihtelut ja sohjo. Loppusanoissaan tekijät toteavat: "Talvi-kaupunki voi olla pääosin horrosta, mutta ydin-alueella perinteisempää kesäolosuhteiden tavoit-telua. Peruskysymys on: mitä hyvää talvessa on ja miten sitä voisi meidän kaupungissamme korostaa?" Lisäluettavaa Reshaping Winter Cities. Concepts, Strategies and Trends 1985. Edited by Norman Pressman. University of Waterloo Press. Kesä toben keskelk vaatii raskasta teknologiaa. Kuva Vantaan Martinlaaksosta. Lähde: Luken ne 2004 AINEISTOA KIRJOITELMAAN 4 Kaleva.plus www.kaleva.fi 17:01 14.02.2005 Ulkomaat 18:23 29.01 EU:n parlamentti hyväksyi yhtenäisen ilmatilan EU:n parlamentti on hyväksynyt Brysselissä vuosia valmistellun hankkeen, jonka on määrä luoda yhtenäinen eurooppalainen ilmatila Single Sky. Keskeisenä tavoitteena on saada lennonvarmistukselle yhteiset säännöt ruuhkien vähentämiseksl ja lentoturvallisuuden lisäämiseksi. Uudessa järjestelmässä Euroopan ilmatila aiotaan jakaa laajemmiksi lohkoiksi, jotka eivät enää noudata kansallisia rajoja. Ajatuksena on, että lohkojen keskitetty hallinta oikoo tehokkaasti lentoreittejä ajan ja polttoaineen säästämiseksi. EU:n jäsenmaat löysivät jo aiemmin sovun ilmatilan siviili- ja sotilaskäytön tarpelden yhteensovittamisesta. Jäsenmaat sitoutuivat tehostamaan molempien sektoreiden yhteistyötä. Eritoten Ranska suhtautui pitkään nihkeästi Single Sky-hankkeeseen, koska suuri osa sen ilmatilasta on varattu sotilaskäyttöön. Ilmatilapakettiin nivotaan tekniseksi neuvonantajaksi lennonvarmistusjärjestö Eurocontrol, jolle EU-maat ovát siirtäneet ilmaliikenteen sääntelyä. Lisäksi EU:n komission tulee mahdollisimman nopeasti antaa ehdotus lennonjohtajien lupakirjojen myöntämisestä. STT AINEISTOA KIRJOITELMAAN 5 Matkani pohjoisla kohti edistyi hyvin hitaasti. Jeniseillä ei ole mitään varsinaisia kyytihevosia, mutta asukkaat kyyditseväi raat-kustajia vuoron perään. Tullessani keskellä yötä johonkin kylään ei kukaan tiennyt kencn tehtäväksi kyyditseminen vümeksi oli jäänyt. Täytyi usein herättää kaikki talot tärnän liedon hankkimista varten. Ja kun oikea mies vihdoin oli löytynyt, kesti kauan, ennenkuin hän oli matkavalmiina. Ensiksi oli herätettävä vaimo, jonka luti panna samovaari kuntoon, miehen täytyi juoda teetä, ennenkuin lähti hevosia etsimään. Jos kylä oli hyvin pieni, täytyi tyytyä yhteen ainoaan hevoseen, ja troika syntyi siten, että hcvosen kummallekin puolelle valjastettiin koira. Tällainen kolmivaljakko ei kuitenkaan ollut juuri muita huonompi, sillä koirat vetivät kuormaa yhtä hyvin kuin näämynyt ja rasittumit bevonen. Selviytyäkseni nopeammin määränpäähäni ajoin yötä päivää. Pian muodostui nartassa torkku-minen tavallisemmaksi kuin mökeissä nukkuminen, ja se olikio eduksi, sillä kärsivällisyys od tarpeen tuommoisella satojen ja tuhansien virstojen taipaleella. Joilei jaksanut koko aikaa ibailla pohjoisella taivaalla loistavaa Otavaa, kävi nukkuminen ainoaksi ajanviettokeinoksi, sillä ttranit ryömivät yhtä hitaasti eteenpäin kuin nartta, joka ainoastaan mit ä suurimmalla vaivalla tunkeutui metrin-paksuisessa lumessa korkeiksi vuoriksi kasaantunciden jäänsöhkälei-den välitse. Kun saitui pyry, ei nihnyt kerrassaan mitään, ja usein me eksyimme Jenisein jäillä. Onneksi hevoset vain harvoin erehtyi-vät suumaamaan kulkunsa joessa oleviin sulapaikkoihin, joissa mahdolüsimman kylmä kylpy odotti muutenkin sangen viluisia matkamiehiä. Väliin oii 50° pakkasta ja tuuli vülsi kasvojg kuin veitsellä. Täytyi olla kovin varoillaan, jottei pakkanen pääsisi ylläuämään ja häpeällisesti riistämään saaliikseen hajuetimen näky-vintä päätä. Neljän peninkulraan matka kesti usein 8—9 tuntia, ja siinä sjassa ehti jo hyvin tuntea kylmää ja paleltua. Mutta edelliseitä talvena olin karaissut itseäni sekä avannoissa kylpemällä että saunao jälkeen kierimällä lumessa ja senvuoksi saatoin tämän niin kuin vieläkin kovemman pakkasen kestää. Tullessani Podkamennaja-Turtguskaan oli päivä jo mclkein yhtä pimeä kuin yö, ja auringosta ei näkynyt rouuta kuin silloin tällöi» taivaalla punainen kajastus, joka samalla kertaa edusti sekä aamu- että iltaruskoa. Tässä kylässä tapasin Pietarista Siperiaan karkotetun suomalaisen, Anders Hämäläisen, jota tiesin kysyä kievarin seinillc Himattujen Työmies-lehden numeiojen johdosta. Tämän seudun miellyttäviin karkotettuihin kuutui niinikään muuan asianajaja Klimin rouvineen. Joen toisella rannalla oli niuutatnia tuohikotia, joissa myöskin kävin. Asukkaat olivat Jartsevskojen muneesta kokonaan eroavaa kicltä puhuvia Jenisein ostjakkeja. He asuivat hyvin kurjissa oloissa, hcillä ei ollut porojakaan, ja kun metsästys syksyllä ei ollut onrüstunut ja setripuunkävyt eivät olleet kypsyneet, oli vaikea käsittää miten he aikoivat suoriutua talvesta. Tullessani heidän luokseen oli ilo kuitenkin ylimmülään, sillä iso kontio oli kaadettu ja lihaa riitti heille muutamaksi päiväksi. Par aikaa ostjakit uhrasivat juntalilleen. Valitettavasti en osannut heidän kieltänsä juuri mmeksikään, mutta sen verran kuitenkin ymmärsin, että samalla kun he uhreilla kunnioittivat metsänjuma-taa, he myös pahasti pilkkasivai karhuvainajan henkeä. K od an takaseinällä olivat karhun kuono, silmät ja sydän. Uhritoimituksen päätyttyä otettiin kuono siinä riippuvine päänahkoineen ja asetettiin iähimmän michen pääh'án. Mies alkoi karjua ja herjata karhua ja sen henkeä. Sitten hän heitti kuonon tuleen, josta seuraava mies sen sieppasi ja pani päähänsä sekä jäljiueli vuoroonsa karhua. Vasta kun kaikki miehet olivat ottaneet osaa tahän menoon, ryhdyttiin juhlimaan. Sita kestp tavallisesti kolmisen päivää. Jenisein ostjakit eivät huomattavasti eroa Naryniin pürissä asuvista ostjakki-samojedeista. Kidi on tosin aivan criiaista ja ulkomuoto on kenties mongolilaisempi. Puvut eroavat toisistaan mm. siinä suhteessa että maalitsa on koristettu kaulaan, hartioille ja liepeisiin neulotuilla kirjavilla nauhoüla. Erinäiset työkalut ovat totscnlaiset, ja tuohiastioita heillä ei lainkaan ole; kaikki laatikot ja kopat ovat puusta tebdyt. Seuraava suurempi kylä oli Ylincn Inbatsk, josaa tapasin suuren määrän karkotettuja. Eräs heistä, joka toimi paikkakunnalla olevan ilmatieteellisen aseman päällikkönä, kertoi minuUe stitä hirvittävästä, v. 1907 tapahtuneesta ryöstöretkcstä, joka väestön keskuudessa aiheutti miiä kiihkeimmän vihan kaikkia karkotettuja kohtaan. Kcrron muutamalla sanalla tästä tapahtumasta osoittaak-seni minkälaisiin tekothin lopen rääkätyt ja toivottomat ihmiset saattavat ryhtyä. Siihen aikaan asui piirissä noin 1200 karkotettua. Muutamat olivat kohtaloonsa vir r alt am tyytyväiset, mutta toisten mielestä oli heitä tiian kovasti kohdeltu. Parikymroentä miespolois-ta, joista useitnmat eivät olleet rosvoja ja ryöväreitä parempia, muodosti joukon; he hankkivat itsclleen aseita ja tulivat Vorogo-voon, jossa surmasivat kaksi poliisia. Päästyään kerran tiikkeelle ja hyvälle alulle he päättivät lähtcä kostamaan mahdollisirnman mo-nelle, ja niin he vaelsivat kylästä kylään ei vain murhaien vaan myös ryöstäen kauppiaitten puoteja ja polttaen mitä vain kykeriivät. He saapuivat Turuhanskiin, tappoivat pristavin apulaisen ja erään kauppiaan sekä ryöstivät kaiken minkä vain käsiinsä saivat. Karko-tettujen puolustukseksi on mainiltava, että vain aniharva heistä liittyi tähän julmaan joukkueeseen; useimmat päinvasioin tekivät kaiken voitavansa suojcllaksecn itseään ja muita noilta vüliimyneil-tä ihmisiltä. Vihdoin viimein saapui sana tapahtuneesta Jeniseiskiin ja soiilasjoukkue lähetettiin Turuhanskiin. Püri julistettiin sotati-laan ja vi. kenraalikuvernööri nimitettiin. Mutta roistot olivat paenneet tundroille ja heidän vangitsemisestaan aiheutui paljon vaivaa. Osa heistä ammuttiin, mutta kahdeksan kappaletta saatiin hengissä künni. Yhtä kauhistuttavan julmia ja hirveiti kuin kapi-noitstjain murhatyöt oli myös vankien kohtelu, kun heitä kuljetettiin Krasnojarskitn. Sotilaat ja asukkaat olivat suuruiiltaan vihasta näitä onnettomia kohtaan ja edelliset sitäpaitsi uuvuksissa pitkien, lumessa tapahtuneitten marssicn jälkeen. Vankien täytyi timan turkkcja ja kädet selän laakse sidottuina kulkea toista tuhatta virstaa mitä kovimmassa pakkasessa. Sormia ja varpaita paleltui ja putoili matkalla pois. Jos joku heistä sattui kaatumaan, niin häntä pistünel-tä armottomasti rääkättün. Määräpaikalle saavuttua neljä miestä luoroittiin hirtettäviksi ja lopul tuohon niin kamalaksi tunnettuun pakkotyöhön. Pahima oli, että monet viattomatkin vangittiin ja samanlaisissa olosuhteissa vietiin Jeniseiskiin, jossa heidän viatto-muutensa vasta tuli ilmi. Joka tapauksessa on aivan iuonnollista, että paikallinen väestö sellaisten tapahtumien johdosta yhä edelleen tuntec vaikeasti salattavaa vihaa karkotettuja kohtaan. Ja yhtä selvää on, eitei onnettomien karkotettujen kohtaioa noissa pimeyden maissa suinkaan lievennä se seikka, että he kaikkialia tuntevat olevansa omien maanmiestensä vihan ja inhon ympärötmiä. He ovat kaikki lodella surkuteltavassa asemassa. Lähde: Kai Donner, Siperian samojedien keskuudessa, 1915 1) kevyt reki 2) turkisvuorinen poronnahkatakki 3) poliisipäällikkö AINEISTOA KIRJOITELMAAN 6 CT> 1 JUNA 29. PU N AIN EN FIAT Päivässä ja yössä balki Euroopan, jyskiväin vaunujen edessä jättiläisveturi, radan varrella lennätinlankojen laulu. Lyypekin vaaleanvihreät puistot ja oudosti leikatut puut, synkät, uhmailevat työmieskasvot. Hampurin asetnahalli valtavin, jyrisevin seinäpinnoin. Lentävät kilometrimerkit, Cologne. Yö Belgiassa, mustien kukkularyhmäin takaná liekehtivän punainen kuu. Liege, tulta suitsevat masuunit unikuvina pauhaavassa pimeydessä. Aamulla violetti taivas ja Pariisi. Taxiila huimaavaa vauhtia valkeille silloille asti ohimoissa vielä rautatiekiskojen jyske. Autolla läpi Euroopan! Kaupunkeja, kyliä, linnoja kuumana virtana — ahdistus — raivoisa riemu — hurmio! — kuolemankauhu — Läpi Lüneburgin nummien lensimme pölyn kiehuessa ympärillämtne loistavina siipinä kuin jättiläiskorento. Yö saapui ja lyhdyt paloivat: hei! me syöksymme kultaista nauhaa pitkin, mau pakenee pelosta tnielettömänä! Huiii — huiiiüi — Sinä ihana kulkija, kuollut ja elävä, kiiltävä Hirviö: ylen kylmät aivot ovat sinut keksineet, ylen sieluton on bentsiininlemuinen ruumiisi. Saksassa oli liiaksi tienviittoja, liian vihreätä ruoho Hollannissa, liiaksi Ranskassa kasteltuja maanteitä! Sinun äänesi vaimentui hempeillä puisto- käytävillä, sinä vapisit kärsimättömyydestä Champs-Elysees*n asfaltilla — kaukana odotti elämän tulinen tanssi, kuolleet kalliomaat ja paahtava taivas: Espanja! Huimassa kaaressa putosimme alas Pyreneitten lumisilta huipuilta keltaisille ja rauskuville maanteille. Aurinkoa, kiveä, vauhdin henkeäsalpaava hurma! Minä muistan varsinkin matkan Zumarragasta Miranda de Ebroon: valkea sauhu peitti kaiken, kellot soivat hätäläppinä kylissä, vanha eukko kiroili tienvieressä ristinmerkkejä tehden (pyörät pomppivat lihavan hanhen ylitse!). Alamäessä tuli vastaan härkätaisteluista palaava joukko, naisten posket paloivat, aasit säikkyi ja mylvi; muuan seňorita hei t ti hiuksistaan meille punaisen ruusun — pölysuihkussa singahti se takanamme ilmaan kuin punainen lintu! Nyt lepää ilmassa jo meren suolainen tuoksu. Ah, miksi pysähtyä! — kaikki jarrut auki, rikki lasit mittareista — yli Gibraltarin ruskean kallion lentäkäämme ilmaan kuin loistava tähti, tulisina vaunuina kohti taivasta, joka hohtaa himmeän punaisena Saharan huohottavan kidan yllä----------------! Lähde: Olavi Lauri (Paavolainen) ja Mika Waltari, Valtatiet, 1932 AINEISTOA KIRJOITELMAAN 7 Reppureissúlle pääsee pian entistä edullisemmin Interrail oli 70-luvulla monille ensirriniäinen ulkomaanmatka MATT1LUOMA KUVAiTUIJATtiriNEN 17 INTERRAIL-korttien hinnat laskevat huhtikuun alussa. Esimerkiksi alle 26-vuotiail-le tarkoitetun globaalikortin hinta Iaskee 14 eviroa. Sen uusi hinta on 385 euroa. Myös yli 26-vuotiaiden seka lasten Interrail-korttien hinnat laskevat. Aikuisten globaalikortti maksaa huhtikuun alussa 546 euroa ja alle 12-vuotiaiden lasten lippu 273 euroa. GlobaalikortUla voi matkustaa junan toisessa luo-kassa jásenvaltioiden alueel-la rajattomasti kuukauden ajan. Interrail-perheeseen kuu-luu nyt kolmekyminentä val-tiota, kun Bosnia-Hertsego-vina liittyy mukaan 1. huhtí-kuuta 2005. 1980-Juku kutta-alkaa Interrail ei ole enáa Suomes-sa yhtä suosittu matkustus-tapa kuin parikymmentä vuotta sitten. Sama kehitys on havaittavissa muissakin Euroopan maissa. Erityisesti 1980-luvun puo-liväli oli reilaajien kulta-ai-kaa. Kun vuonna 1985 alle 26-vuotiaiden Interrail-kortteja myytiin Suomessa lähes 20 000 kappaletta, viime vuonna niitä ostettiin vajaat 3 000. - Nyt on enemmän kilpai-lua. Lentojen hinnat ovát ra-dikaahsti laskeneet ja niitä on paljon enemmän tarjolla kuin 80-luvulla, Vftn mark-kinointisuunnittelija Laila Suuronen kertoo. Reppumatkailu ei kuiten-kaan ole kuolemassa. - Nyt nuoret lentävát usein kauemmaksi, Euroopan ulkopuolelle ja tutustu-vat siellä reppu selässä uusiin kulttuareihin, Suuronen huomauttaa. Ensimmäistä kertaa lnter-rail-kortti tuli myyntiin vuonna 1972.Tuolloin juhlit-tün Kansainvälisen rau ta tie-liiton 50-vuotista taivalta. Aluksi tarjouksen piti oUa voimassa vain yhden vuo-den.Toisin kävi Lipun suosio yilätti kaikki osapuolet ja korttien myyntiä päätettiin jatkaa. flf- Interrallin suosio on hilpunut 80-luvun kulta-ajan Jälkeen. Moni aikuinen on kultenkln loy-tänyt matkustustavan uudelleen. Vielä 70-luvulla Interrail-matkat todella avasivat ovia Eurooppaan ja varmasti muokkasivat suomalaisista-kin nuorista kansainvälisem-piä. Monelle suomalaiselle interraili oli ensimmäinen ulkomaanmatka. - Nyt tílanne on toisenlai-nen. Useimmat nuoret ovát jo lapsina matkustelleet ul-komailla vanhempiensa kanssa, Suuronen sanoo. Osa innostuu reilaamises-ta myöhemmin uudelleen. Esimerkiksi viime vuonna yli 26-vuotiaille tarkoitetruja In-terrail-lippuja myytiin noin tuhat kappaletta. - Olenpa kuullut sellaisis-takin tapauksista, että van-hemmat ovát halunneet muistella menneitä ja lähte-neet reissuun lastensa kanssa, Laila Suuronen muistaa. Interrail ei ole ainoa tapa matkustaa junalla Euroopas-sa. VR myy esimerkiksi Euro Domino -lippuja, jolla voi matkustaa valitsemassaan maassa kolmesta kahdek-saan päivänä kuukauden ai-kana. Euro Domino -lipuísta yli 60-vuotiaat voivat saada alennuksia. Nykyisin myös Interrail-kortin voimassaoloaikaan seka matkustusalueeseen voi itse vaikuttaa. ScanRail-passin avuUa voi matkustaa junalla pelkästään pohjoís-maissa. Yksityiskohtaisem-paa tietoa eri matkustusta-voista saa esimerkiksi VRn nettisivuilta. w o o ti 3 tu 3 O) -a X