EU/IS lö/\JA/r^oT- jcA^^vA^A . Kahdeskymmenes runo. Mitá nyt laulamme lajia , o Kuta virttä vieretämme ? Tuota laulamme lajia, Xuota virttä vieretämme: Noita Pohjolan pitoja , Jumalisten juominkia . Viikon häitä hankittihin, Valmistettihin varoja- Noilla Pohjolan tuvilla, 7 8 Sariolan' salvokailla . Mitä tuohon tuotettihin Ja kuta veätettihin, Pohjan9 pitkihin pitoihin, Suuren joukon juominkihin Rahvahan raviteemiksij: Joukon suuren sySttämiksi? Kasvoi härkä Karjalassa, Sonni Suomessa lihosi; Ei o Hut euuri eikfi pieni, oihan oikea vaaikkal Hämehessä häntä häilyi11, Pää keikkui12 Kemijoella} Sata syltfi J sarvet pitkät, puoltatoieta turpa pakeu. - 5 - u Viikon kärppä kääntelihe14 Xhen kytkyen15 sijalla16; Päivän lenti pääskyläinen17 Härän sarvien väliä, Hätäiseeti18 päähän pääei Kéekenä19 levähtämättä. Kuun juokei kesäorava häpähältä20 hännän päähän Eikä päähän pääsytkänä, Ensi kuussa ennättänyt. . 21 Sepä vallatom vasikka, Sonni euuri suomalainen, Karjalaeta kaimattihxn Pohjan pellon pientarelle. Satá miesta sarviloista, Tuhat turvasta piteli Härkeä talutettaeesa 3, Pohjolahan tuotaeesa. Härkä käyä källeröitti' Sariolan ealmen suussa, Syöpi heinät hettehestä25, - Selkä pilviä Biveli26. Eikä ollut iskijätä, Maan kamalan kaatajata Pohjan poikien lu'u ssa ', Koko euuressa su'ussa, Nuorisossa nousevasea Eikä verein vanhastoeea. i'ulipa ukko ulkomainen, 28 Virokannas karjalainen. 29 Hänpä tuon sanolksi virkki 'i "Malta, malta-30, härkä parka, Kun tulen kurikan3 kaneea, KamahutanJ kangellam Sun, katala, kallohosi: Tok et toisena kesänä Kovin käännä kärseäsi, S24 6 - Tölläytä33 turpoaei Tämän pellon pientarella, Sariolan salmen euussa!" Läkei ukko iekemähän, Virokannas koekemahan, Palvoinen pitelemähän. Härkä päätä häiläytti35, Mustat silmänsä mulisti36: Ukko37 kuueehen kavahti30, Virokannae viteikkohon3', Palvoinen pajun sekahanl Stsittihin iskijätä, Sonnin suuren sortajata40 Kaunihista Karjalasta, Suomen suurilta tiloilta, Vienosta41 Venäjän rnaaeta, fluotsin maasta rohkeasta, Lapin laajoilta periltä42, Turjan rnaaeta mahtavasta; Etsittihin Tuonelasta44, Manalasta, maanki alta. Etsittihin, eipä löytty, Haettihin, ei havaittu. Jätsittihin iskijätä, Katsottihin kaatajata üelvältä meren selältä45, Lake' Uta46 lainehilta. Mies mueta merestä nousi, Uros umpilainehista4 , Aivan selvältä selältä, Ulapalta4 aukealta. £i tuo ollut suurimpia Eikä aivan pienimpiä: Alle maljan maata4" mahtui, Alle eeulan5 seisomahan. Se oli ukko rautakoura, Rauankarva" katsannoltaj 52 Pääsaä paatinen kypärä, Jaloissa kiviset kengät, Veitsi kultainen käessä, Varai vasken-kirjavainén . Saip on siitä iskijäneä, Tapasipa tappajansa, Suomen sonni sortajansa, Maan kamala kaatajansa. 54. Heti kun näki eränsa/ , Ruhtoi" ni8kahan rutosti' : Sorti sonnin polvillensa, . 57 Kylen maahan kyykäytti''. Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: Sata saavia lihoa, Sata syltá makkarata, Verta seitsemän venettä, Kuuta' kuusi tynnyriä Noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin. 1 mikä laji> minkälainen, 2 vierettää virttä =. laulaa; virsi - /dříve/ píseň, báseň, 3 pidot - hody, 4 jumaliset,pl. - věřící, pobožný, 5 juomingit - juoáiapidot - hostina, pův. součást kultovního obřadu, 6 varat - zásoby, 7 Sariola « Pohjola - proti těmto jménům stojí Kalevala - Väinölfi; hlavní místní jména v eposu, 8 salvos .= tupá ■ rakennus, 9 Pohja « Pohjola, 10 rahvas - lid, 11 häilyi< häilyä ■ heilua, huojua - mávat, plácat se, 12 keikkui< keikkua ■ heilua - kývat se, 13 syli - stará míra./1.78 m/, 14 kääntelihe o käänteli itseään -otáčel se, 15 kytkyt - provaz s dřevěným nákrčníkem k uvázání dobytka, 16 sija ■ paikka, kohta; yhen kytkyen sijalla - v roz mezí, kam /dalrJřatiL/ dovoloval provaz, 17 pääskyläinen «. pääskynen, 18 hätäisesti - zde: sotva, 19 keskena « keskellä, 20 häpähältä - asi zde häpyluu - kostrč, 21 vallatoin « euun-nattoman suuri - velikánský, ohromně velký, 22 kaimata m joh-dattaa - vést, dovést, 23 talutettaessa Manala - místní jména z mytologie, místo mrtvých, 45 meren selka - morská pláň, širé moře, 46 lake'ilta kiireeeti - rychle, prudce, 5? kyykShytti