11 Konsonanttien historian pääpiirteet
.■: malais-ugrilaisen kantakielen konsonantisto on tapana rekonstruoida suurin "ein seuraavanlaiseksi:
klusiilit	P	t	k
affrikaatat		č č	
sibilantit		s š š	
spirantit		ô S	
puolivokaalit nasaalit likvidat	V m	n ň l  ľ	j V
-erkkejä sanarekonstruktioista1, joissa mainitut äänteet esiintyvät (nyky-r.en vastine sulkeissa):
*pata (pata)            *kala (kala)            *kečä (kehä)
*čolme (solmu)       *sône (suoni)          *šilmä (silmä)
*šir\ere (hiiri)         *vete (vesi)             *pa8a (pato)
*siiSe (sysi)            *mene- (mennä)      *ňole (nuoli)
*pü7je (pyy)            *paľa- (palaa)         *pure- (purra)
Kun vertaa yllä esitettyä konsonanttijärjestelmää nykysuomen omaperäisis-■aoissa esiintyvien konsonanttien inventaariin, on helppo todeta lukuisia

klusiilit	P	t  d	k
sibilantit		s	
puolivokaalit	v		j
nasaalit	m	n	n
likvidat		l	
laryngaali
r^ntit ovat kadonneet, samoin liudentuneet konsonantit ja affrikaatat sekä š.
■ :naan uusi foneemi on h, samoin d. Esitettyjen konsonanttijärjestelmien
_ví.-:eellisen vertailun perusteella on mahdollista päätellä, että useimmat
^ í : nanttien muutokset ovat olleet reduktiivisia: on tapahtunut sekä foneemien
2.3 Vokaalihistorian pääkohdat
Etenkin vokaalihistorian osalta suomea pidetään poikkeuksellisen konservatiivi-sena kielenä. Ikivanhan vokaalisysteemin oletetaan säilyneen nykyisen vokaaliston pohjana lähes muuttumattomana, joskin monenlaista rikastumista on erityi-sesti jälkitavuissa tapahtunut. Ensi tavun vokaaliston oletetaan vielä varhais-kantasuomen alkuvaiheessa olleen seuraavanlainen:
nykysuomi
i — i       ü        u - ü                      i       y      u
e - ě               o- d                      e      ö      o
ä                    a                           ä             a
*S           sm.      kieli                   saame  giellá
karj.     kieli                   ersä     kel'
vepsä   kel'                    marl    feal 'soittimen kieli'
vatja    čili                    komi    tóv
viro     keel                   udm.    tíZ
liivi     fcě/'                     ?manTfe!ö"tieto'
hanti    ket 'sána'
< *kěle                                        nen.     «e
*ě lienee ikivanhaa perua myös sanoissa liemi, mieli, niellä japieti.
kalaa < *kalci5a < *kalata, vrt. veps. kalad id.
kalaan < kalahan < *kalahen < *kalazen < *kala-sen, vrt. veps. kalaha,
liivi ka 'lß(z) makaan < *makaSan, vrt. maaiikoon) tulkaa < *tulkaôa < *tulka-ta (ta mon. 2. pers. pääte) tulkoon < tulkohon < *tulkohen < *tulkozen < *tulko-sen), vrt. veps.
lugegaha kalassaan < *kalassahan < *kalassahen < *kalassazen < *kalassa-sen veneen < venehen < *veneš-en
antaa (inf.) < antaSak (*Sa < *ta, vrt. juos-ta; *-Matiivin pääte) antaa (yks.3.) < vkk. antau < *antaßa < *anta-pa
Huomattakoon, että ominaisuudennimen johtimessa -UUs pitkä vokaali selite-tään sekundaariksi: vanhuus < vanhus, vrt. korke-us.
a-vartaloita		
aja-	sgr	. *aja-
anta-	sgr.	*amta-
ilma	sgr.	*ilma
jalka	sgr.	*jalka
kala	ur.	*kala
kota	sgr.	*kota
maksa	ur.	* maksa
muna	ur.	*muna
e-vartaloita		
irrte-	ur.	*ime-
kive-	sgr.	*kive
kulke-	ur.	*kulke-
kuule-	sgr.	*küle-
mene-	ur.	*mene-
nime-	ur.	*nime
pure-	sgr.	*pure-
tule-	ur.	*tule
ô-vartaloita
elä-	ur.	*elä-
emä	ur.	*emä
ikä	sgr.	*(j)ikä
neljä	sgr.	*ňeljä
pera	sgr.	*perä
pesa	ur.	*pesä
silmä	ur.	*šilmä
vetä-	sgr.	*vetä-
a) nominien taivutus eli deklinaatio
- numerus: yksikkö 0; kaksikko *k, *n; monikko *t, *k, *j, *n
- sija:       nominatiivi 0
genetiivi *n
akkusatiivi *m
lokatiivi *nA (mahd. myös *t(t))
ablatiivi *tA
latiivi *k, *n (myöhemmin myös *j ja *s)
b) verbien taivutus eli konjugaatio
- tempus:         preesens 0, *k; preteriti *s, *j
- modus:         indikatiivi 0; imperatiivi *k; potentiaali *ne
- persoona: 1. *m(V)                              i
2.  *t(V) (mahd. myös *n(V))   t + mahd. numerustunnukset
3. 0 tai *s(V)                         J
yks. 1.      yks. 2.
sm.       minä        sind
karj.     mie           šie
vepsä   miňä        šiňä
vatja     miä          siä
viro      mina/ma  sina/sa
liivi      miná/ma  siná/sa
saame	mon	don
ersä	mon	ton
mari	maj	ßj
komi	me	te
udm.	mon	ton
mansi	am	(narj)
hanti	man	(něrj)
unk.	in	te
nen. maň   ngan.		tanna
(Sulkeissa mainitut pronominit
yks. 3.        mon. 1.
hän            tne
hiän           müö
ňän            mö
(tämä)        mö
(tema/ta)    me(ie)
(tämä/ta)    mec/měc
son	mi
son	miň
(tudo)	me
si	mi
so	mi
taw	man
tew	me
0	mi
ngan	mě   ngar
eri alkuperää)
mon. 2.      mon. 3.
te               he
t'üö             hüö
tö               hö
tö               (nämäD) te(ie) (nemad/nad) tec/těG       (ne)
di                 si
tiň              siň
te                (nuno)
ti                (naje)
ti                soos
(nän)          tan
(něri)          ?te
ti                ?5k te