paljon ja <nyt on jo nun hämärä, ettei tahdo näh-dä, hän sanoi itsekseen. Nyt on hämärän hetki.
Hämärän hetfci on rainussa ja minussa on se, että vaunu tärisee ja ulkona on puut, rakennukset, tolpat, viljaa, ojia ja ruohi'kko hämärässä maassa, eikä mitään voi ajatella eikä mitään voi tehdä.
3
Sitten hän nousi y lös ja käveli hyttiin. Keskim-mäisellä petillä makasi mies, ja toinen alimmaisel-la. Hän riisui takin ja pani sen naulaan, pani ken-gät lattialle ja kiipesi yläpetille kontalleen ja pani valon lukulamppuunsa. Sitten hän kääntyi istu-maan. Hän otti vieressä hyllyllä olevasta matkalau-kusta pyjaman ja pisti sen selän taakse. Hän avasi housut, otti pois kravatin ja pani sen vastapäisellä seinällä olevaan naulaan. Hän otti paidan pois, pani päälle pyjaman tafcin ja pani paidan iiippu-maan naulaan. Hän siirsi. huopaa, otti housut pois ja istui lakanan päälle. Hän pani jalkaan pyjaman housut ja asetti housut ja sukat hyllylle. Hän mietti, mitä lukisi, otti pään takana odevalta hylilyltä salkun, otti siitä lehden ja pani salkun
104
pois. Hän veti peittoa päälleen, ojentautui, ja tunsi viileän lakanan varpaita vasten.
Matkaa on tehty j o ai'ka pitkälti. Kunhan ku-luisi vielä aikaa ja sitten tulisi uni, olisin aamulla
I perillä, vaikka olen vielä näin kaukana. Mitähän tässälkin on, hän sanoi itsekseen ja avasi lehden. »Mutta vielä <kun se nähdään teatterissa, mitä on oikeastaan baletin tarkoitettu tekevän? Kun kat-
; soin ensimmäistä niistä uusista baleteista, jotka
oli tehty erikoisesti Edinburghia varten, tuskin j tunteen ailahdusta lük'kui kylmässä sydämessäni.
Rabkauden ympyrä, jonka muodosti skandinaavi-
nen joukkue, oli itse typeryys.» Hänellä oli val-
kea lehti edessään. Hän luki lehteä sieltä täältä, mietti jotalkin, pani
lehden pään itaakse hyllylle ja sammutti valon.
Hytissä oli pimeä. Missä minä olen, hän ajatteli.
Alempana makaa kaksi miestä. Vaunu, vanerikat-
tl ■
II to. Hän koski kädellään seinään ja kattoon. Näin "            kuluu aiika, kun ajattelee havainnollisesti. Hytti,
nauloja seinillä, vesipullo, lasit, pyyhelidnat, vesi-hana, vaunussa hyttejä toisella pualen rivissä ja toisella puolen käytävä, pyörät vaunun alla ja vaunu ja juna ikul'kee rautatiekiskoja pitkin. Ulkona on melkein pimeä, ilma ßuhdsee, ulkona on rautatie. Mitä ulkona on ja olenko minä sisällä. j Minä olen sisällä tässä hytissä.
Ulkona saattaa olla kuusia. Mika on kuusi. Si-
t 105
sálla valkeaa puuta, jossa on vuosirenkaita, tyves-tá paksumpi ja latvasta aivan ohut. Maan sisallá juuria, joissa on kuori páállá ja jotka ovat val-keita sisáltá. Ilmassa kuori páállá ja oksia. Oksissa on neulasia. Neulasia on tiheássá. Tuuli suhisee kuusessa. Kaura. Juuria maassa, korsi ilmassa. Syksyllá jyviá. Ohra. Juuret, korsi, vihneet; táhká nuokkuu ilmassa.
Han káántyi kyljelleen seinaán páin. Kuului yh-támittainen jyskytys, kun pyorat kulkivat kiskoil-la. Kuului kitináá ja ovesta kuului tasaisesti nap-sathtelevaa áántá.
Seinástá kuului jysáhtává ááni, han ajatteli, ettá seinán toisella puolella kávi kási tai jalka seinaán. Seinán takaná makaa ihmisiá. Tállá kohden on seinán takaná joku. iHán toivoi, ettá uni tulisi ja hán ajatteli, ettei se voinut mitenkáán nyt tulia, sillá hán oli valveilla ja ajatteli ja jos uni tulisi, hán olisi jo perillá, kun heráisi. Mutta olen vielá niin kaukana, vaikka olenkin jo tullut pitkán mat-kaa, hán ajatteli. Jos tuossa seinássá olisi reiká. Kun támá on náin ikeskellá, siiná saattaa olla nai-sia.
Naisia náyttáá usein olevan toisessa páássá. Nai-nen nukkuu vain. Tai on hereillá ja makaa. Eihán siiná mitáán ole, vaikka tuossa olisi reikákin, mutta mikáhán S'iiná on. Hyvá vain, hán ajatteli, -ettá on jokin kiinnostava asia. Hán koetti varpailla pě-
tin päässä olevaa lämpöputkea, mutta se ei ollut lämmin. On vasta syyskuun loppu. Lumi lumi lümi lumi lumi, taivas. Saattaa olla metsälintuja, on niitä joka hetki jossakin. Tavallisia metsälimtuja.
Hänestä tuntui, että aika kului hitaasti. Minä olen nyt tällä kohdaüla, en vähän etempänä, enkä millään muulla kohdalla. Mistähän se johtuu, ettei voi olla kuin yhdellä kohdalla kerrallaan. Matka kuluu niin nopeasti kuin juna kulkee. Mitenkähän se ihminen voi aina jotenkin olla, nyt, eilen, huo-menna, joka hetki se on vain jotenkin.
Ajatella esdmefkiksi sitä, mistä kaikki on saanut alkunsa, onko aina ollut jotain olemassa. Jos tä-mä olisi jostain saanut alkunsa, mikä olisi se alku, 1 sen olisi pitänyt kuitenkin olla olemassa. Aina on
ollut jotain olemassa, mutta mitä se sellainen, että aina olla olemassa. Sitä ei voi ajatella, että tämä on aina ollut olemassa, eikä sitä, että se on jos-I tain saanut alkunsa. Minun ei pitäisi ajatella ol-
lenkaan. Kun ajatteilen sellaista, mistä ajattelen, ettei sellaista pidä ajatella, niin ajattelen sellaista, mistä ajattelen, ettei sellaista pidä ajatella.
Mutta aika kuluu hitaasti, eikä juuri koskaan tapahdu mitään, ja siinä väsyy ja tulee ikävä. Pitäisi joka hetki syntyä. Kun kuitenkin uni tulee joskus, ja kun herää, on aivan toisessa paikassa.
Hän ajatteli, että hän kuvittelisi olevansa jossakin seillaisessa paikassa, missä hän muisti ol-
[ 107
I
leensa joskus ennen. Hánen silmánsá olivat kiin-ni, han makasi vaseminalla kyljelláán kasvot hy-tin vapaaseen tilaan páin. Támá on armeijan sáňky. Tuossa páállá on katto, joka on harmaata pont-tilautaa. Ponttilautojen reunat o vat pyoreát. Olen ylápetillá. Olen ylápetillá, páán takaná on toinen kaksikerroksinen sáňky ja tuolla toisella seinállá on kaksi sánkyá. Nurkassa on kamiina, seinállá kypáráhyflly ja ovi, josta páásee parakin káytá-váán. Tuossa páán takaná olevassa sángyssá ala-petillá on Val>tteri Lindgren. Tuossa vastapáátá ylápetillá on Veikko Alaniemi, joka siviilissá on ollut Kemissá leipurina. Ikkunan alla on kaap-peja, samoin sánkyjen páitten válissá. Páán takaná putken tasalla kaapin ylápinta. Iíkkunassa pieniá neliskanttisia ruutuja. Ikkunan takaná on petájiá. Muissa kámpissá ja koko parakissa on ihmisiá. Kohta pitáá láhteá johonkin.
Hán ajatteli, ettá hán ckuitenkin oili kaiken aikaa junavaunun hytissá. Mutta jos saattaisi olla jos-sakin muualla, esimerkiksi siellá armeijassa. Se tuntui silloin yhtá vaikealta kuin nyt támá tássá. Ei se tunnu miltáán miká on. Mutta kun olisi se, miká ei voi olla. Hán ajatteli, ettá siihen, miká on, on suhtauduttava niin, ettá kun se ei tunnu miltáán, niin sen ei imitáán tarvitse olakaan. Kun ei olisi mitáán ajatuksia. Olen ajatellut kaikki aja-tukset loppuun, ja olen nyt vapaampi.
108
Olen kotona. Tuossa on uuni, ikkunat, pöytä, lattialantokuja. Ulkona nurkan lähellä on kuusi. Tie, kiviä, pensaita jonkin maťkan päässä. On hä-märä, mutta huomenaamulla on valoisaa. Maan-tie ja maantieojat, laatikkotehdas, koulun kellari ja kaivo on ulkona.
Hán huomasd, että vaufoti hidastui. Tulee ase-ma, hän sanoi itsekseen. Juna pysähtyi lopulta. Nyt se ei mene eteenpäin, matka ei kulu, hän ajatteli. Mutta voin ajatella, että kun se ei liiku ollenkaan, niin se menee eteenpäin nopeasti. Se lentää ilmassa jonkin meren yli. Nyt se menee, menee ja kuuluu vain suhinaa. Kun se menee näin kovalla vauhdilla, kuluu matka nopeasti, ja kun se sitten lähtee taas ratakiskoja pitkin, se tulee maahan ja menee hitaammin eteenpäin, mutta kun on j o näin myöhä, ölen j o aika pitkällä. Kun tulisi uni, niin olisin kohta melkein perillä, mutta uni ei tule.
Ulkoa kuului puhetta ja kilinää. Juna lähti liik-keelle. Se meneé tuonne päin. Voin ajatella, että se imeneekin tuohon toiseen suuntaan, olen me-nossa sinne päin. Nyt se menee takaisin päin, eikä ole mitään väliä sillä, milloin pääsee perille. Tuolla on ylöspäin ja tuolla on alaspäin. Mutta minä äjattelen, että alaspäin ei olekaan tuolla alhaalla, vaan se on tuolla sivulllapäin; alaspäin on tuolla seinässä päin. Juna menee vaikka suoraan aľas-
109
pain, mutta sitá on vaikea uskoa. Kun maa vetáá tuonne pain, niin tuntuu, ettá alaspáin on sinne pain.
Náin on parempi, kun ajattelen, ettá kaikki ovat mitá ovat. Niilllá on ulkopinta ja sisusta. Tá-má on juna. Tuo nauha riippuu katosta. Matka-laukussa tuossa hyllyllá on kirjoja, vaatteita ja papereita, rja salkussa on kirjoja ja pussissa kolmé munkkia. Vaunun katto on kaareva ja alla on hylly. Vaunussa on valiseinát, runko ja pyorát. Han hengitti ja tunsi itsensa niin rauhalliseksi, ettá nukkuisi.
Aita, aita, pensaita, ihán sanoi itsekseen. Hán palaši kujaa pitkin maantielle.
110