Attribuutti

   

   on substantiivin välitön määrite(, joka ei ole adverbiaali).

   (esim. pitkä matka).

   

   Attribuutti voi kongruoida sijassa ja luvussa pääsanansa kanssa (esim. etuattribuutti valkea
   poro, valkeat porot, valkeaa poroa jne.), tai attribuutti ei kongruoi (esim. laulu
   rakkaudesta, laulut rakkaudesta jne.). Siinä tapauksessa puhutaan attributiivista.
   Attributiivi ei ole koskaan nominatiivissa.

   

   Attribuuttina voi olla nomini tai nominaalinen sana ja sanonta eli:

   substantiivi                               pääkaupunkimme Praha, Snellmanin valtio-oppi,

   pronomini                                minun koira,

   adjektiivi                                  sininen risti,

   infinitiivi                                   kyky johtaa, aika lähteä,

   partisiippi                                 laulava tyttö,

   sivulause                                  Kirkko, joka näkyy tuolla,

   lauseenvastike                          Äidin kutoma villatakki on lämmin,

   osa yhdyssanaa                        Uudellamaalla.

   

   1. Adjektiivinen attribuutti – tavallisesti silloin, kun sana taipuu samassa sijassa ja
   luvussa pääsanan kanssa:

   a) varsinainen adjektiivi: Hän poimi punaiset ruusut.

   b) pronomini: Tuo mies on isäni.

   c) numeraali: Kotimme on kuudennessa kerroksessa. Hän osti yhden kirjan.

   d) partisiippi: Hymyilevät ihmiset ovat vaarallisia.

   

   Kongruointi

   Adjektiivinen attribuutti  tavallisesti kongruoi sijassa ja luvussa: Rumissa kukissa.

   

   Kongruoimattomia:

   a) taipumattomat adjektiivit: aika, ensi, eri, joka, kelpo, koko, nyky-, pikku, viime, kunnon.

   Ne eivät esiinny predikatiiveina: *Tulos on aika.

   Ne eivät saa intensiteettiadverbeja: *Hyvin pikku mies.

   Adjektiivin ja pääsanan väliin ei voi panna mitään: *Viime kolmen vuoden aikana. Vrt: Joka
   toinen päivä.

   

   eri sanan johdokset:

   erilainen – jiný

   erikoinen – zvláštní, mimořádný

   erityinen – obzvláštní (huomio)

   erinäiset seikat – některé okolnosti

   erillinen – mimo, odlišný; erillinen rakennus – mimostojící stavba

   

   ensi: ensi sijassa; ensi kerralla - příště, ensi kerran/kertaa – poprvé

   

   pikku – emotionaalinen sisältö: pikkutyttö, pikkusisko

   

   Hän sai aika saaliin. = Hän sai kelpo saaliin.

   Hän sai aika hauen. = Hän sai kelpo hauen.

   

   b) sijakongruointi lukusanan edellä (tavallisesti  adjektiivit vajaa, täysi, runsas):
   nominatiivissa olevan yksikkömuotoisen lukusanan edellä on adjektiivinen attribuutti usein
   monikossa: Runsaat kolme vuotta.

   Kun on lukusana muissa sijoissa kuin nominatiivissa, on attribuutti yksikössä: Vajaan kolmen
   vuoden päästä.

   

   c) sijakongruenssi puuttuu: joksikin aikaa, millä tavoin, pitkän aikaa... Pääsana on
   enimmäkseen partitiivissa tai instruktiivissa ja attribuutti translatiivissa, akkusatiivissa
   tai paikallisissa sijoissa.

   

   Adjektiivien järjestys:

   > hahmo, ikä, väri, alkuperä, aine >: Lihava vanha valkoinen suomalainen mies.

   Lyhyt edeltää pitkää: Vanha lihava mies.

   Perusadjektiivi edeltää johdettua: Vanha yksinkertainen mies.

   

   2) Substantiiviattribuutti eli appositio on pääsanansa edellä tai jäljessä oleva substantiivi,
   joka on taipumaton tai taipuu samassa sijassa kuin pääsanansa. Tarkoite on sama kuin
   pääsanalla.

   

   A) erisnimen edellä oleva attribuutti:

   I) taipumattomia:

   a) tavallisesti ammatti- tai arvonimet, tittelit yms.: Sain tiedon johtaja Karttuselta.

   b) sanaliitto: filosofian tohtori Karviselle...

   II) taipuvat:

   a) jos attribuutilla itsellään on määrite tai omistusliite: Yhtiömme johtajalta
   Karttuselta...; johtajastamme Karttusesta...

   b) tilapäinen asema eli sellainen tilanne, kun ei ole puhe varsinaisesta tittelistä: alustajan
   Virtasen... Tavallisesti se koskee -nen adjektiiveja: tilalliselle Matti Leinoselle...

   c) kahden tai useamman erisnimen yhteinen attribuutti: Lehtoreiden Ahosen, Heinosen ja
   Hirvosen virkavapaus. Vrt. Lehtori Ahosen virkavapaus.

   

   B) Yleis- tai erisnimen jäljessä oleva attribuutti:

   I) taipumaton: attribuutti on kielen aines, kirjallinen tuote, taideteoksen nimi, kirjain...:
   kolmiossa ABC, sanassa tyhmä, vuonna 1989, kirjassa Tuntematon sotilas.

   II) taipuva: attribuutti erotetaan molemmin puolin pilkuilla: Brnossa, uudessa
   pääkaupungissamme, pitää parlamentti istuntoaan entisessä vankilassa.

   

   Seuraavissa tapauksissa voi olla attribuuttina substantiivi, mutta sen tarkoite on toinen kuin
   pääsanan: Pekan hattu.

   

   3) Genetiiviattribuutti on genetiivimuotoinen substantiivi tai pronomini, joka on pääsanansa
   edellä. Se ilmaisee omistajaa, kuulemista jollekulle, alkuperää, tekijää, toiminnan tai
   tunteen kohdetta jne.:

   Jonkun lompakko; Joensuun yliopisto; linnun laulu; kielten opetus.

   Genetiiviattribuuttia ei voi irrottaa esim. sivulauseella: *Kielten, jotka ovat kotoisin
   Aasiasta, opetus...

   Genetiiviattribuutteja voi olla useamman: laajan viroksi käännetyn romaanin alkusivut.

   Jos NP:ssa ovat kaksi GA:a, sitten niiden järjestys muuttaa myös NP:n merkitystä: hyvän
   Pilsenin oluen maku, vrt. Pilsenin hyvän oluen maku.

   Genetiiviattribuutti voi olla osa yhdyssanaa. Siinä tapauksessa se tarkoittaa jotain yleistä:
   tupakanpoltto x tämän tupakan poltto.

   

   4) Partitiivi- ja elatiiviattribuuttina on yleensä jaollistarkoitteinen substantiivi. Se on
   pääsanansa jäljessä ja ilmaisee pääsanansa osaa, määrää tai mittaa.

   Partitiiviattribuutti ilmaisee jotain koostunutta.

   Elatiiviattribuutti on osajoukkomaista määrätarkoitetta.

   Lapselle annettiin pala leipää.

   Yksi pala leivästä on homehtunut.

   Tarvitaan metri kangasta.

   Etkö ota lasillista viiniä?

   Pihalla oli kolme ihmistä.

   Näin kymmenen koiraa.

   

   5) Paikallissija-attribuutti liittyy yleensä verbistä johdettuun teonnimeen ja on niiden
   jäljessä. Tavallisesti pääsanassa säilyy alkuperäisen verbin rektio:

   Lähtö Jyväskylään lykkäytyi. Vrt. Minä lähden Jyväskylään.

   ajatus lomasta; usko tulevaisuuteen; susi lammasten vaatteissa; ääni sisälläni; seikkailu
   ympäri Lontoota.

   

   6) Infinitiiviattribuuttia dominoiva sana on abstraktisia deverbaaleja ja intentionaalisia
   (kuvittelun, muistamisen, unohtamisen ym. henkisen toiminnan kohteita tai tuloksia) olioita
   tarkoittavia sanoja kuten aikomus, halu, tilaisuus, kunnia:

   Pojalla on kiire lähteä.

   MInulla on aikomus lähteä.

   Sain luvan rakentaa.

   

   7) Sivulauseattribuutti

   a) relatiivilauseet: Tuo on veljeni, joka on lääkäri.

   b) että-lause: pääsanana tarkoittaa intentionaalisia olioita: Pian levisi pelko, että laiva
   uppoaa.

   c) epäsuora kysymyslause, kun pääsanana on abstraktisubstantiivi, jossa on kysyvyyden jne. 
   merkityspiirre: Heräsi epäilys, tuleeko tästä valmista.

   d) muu: Hänellä oli ehdotus, miten kulttuuria voisi kohottaa.

   

   8) Lauseenvastikeattribuutti:

   Esim.: agenttirakenne:  Äidin kutoma villatakki on lämmin. Lähettämäni kirje hävisi.

   

   9) Osa substantiiviyhdyssanaa ei ole täysin attribuutti, vaikka se kongruoi "pääosansa"
   kanssa:

   Uudellamaalla, Uudessakaupungissa jne.

   uusi: Uusikaarlepyy, uusivuosi, Uusi-Seelanti

   vanha: Vanhakaupunki, vanhapoika, vanhapiika

   nuori: nuorimies, nuoripari

   oma: omatunto, omavarainen (soběstačný)

   iso: isoviha, Iso-Britannia

   vähä: Vähä-Aasia

   pitkä: pitkäperjantai: pitkänäperjantaina tai pitkäperjantaina

   musta: Mustameri