Predikatiivi Predikatiivi on nominaalisen lauseenjäsentehtävän nimitys. Se on yleensä kopulan toinen pakollinen argumentti eli toinen täydennys. Predikatiivina on tyypillisesti nominatiivi- tai partitiivisijainen substantiivi- tai adjektiivilauseke, esim. Hän on oikein mukava ~ hyvä ystäväni, He ovat mukavia ~ ystäviäni; substantiivipredikatiivi voi olla myös genetiivissä: Tämä tuoli on opettajan. Predikatiivi muodostaa olla-verbin kanssa lauseen predikaatin; tuloslauseessa predikatiivi liittyy tulla- tai muuhunkin verbiin, esim. Hänestä on tullut oikein mukava. Predikatiivi kuvaa tai luonnehtii verbin välityksellä lauseen subjektia (tuloslauseessa elatiivimuotoista jäsentä), predikoi siitä siis ominaisuuden tai luokan; tilalauseessa predikatiivi luonnehtii lähinnä olosuhteita puheena olevassa paikassa tai kyseisenä aikana: Siellä ~ Eilen oli hirmu kylmä. Toisaalta ns. objektipredikatiivi viittaa verbin välityksellä lauseen objektiin: Eduskunta sääti lain kovan ankaran, Silta rakennettiin liian kapea. Predikatiivi kongruoi luonnehdittavan kanssa luvun suhteen (Tädit ovat ystävällisiä). Lisäksi on predikatiivin tyyppejä, jotka ovat samassa muodossa luonnehdittavasta riippumatta, esim. genetiivipredikatiivi sekä tyypit Nämä alueet ovat nykyään Rovaniemeä, Naapurit olivat varsinainen riesa. Predikatiivina voi toimia myös numeraalinen NP (Kello on pian 5, Uhreja oli yli 100 000), pronomini (Kirja on minun), partisiippilauseke (Pusero on mummin neuloma), lause (Tarkoitus on, että voisimme lähteä heti aamusta) ja kuin-rakenne (Hän on kuin nallekarhu). Sijojen distribuutio Predikatiivin sija riippuu a) predikatiivin sanaluokasta (Oppiminen on vaikeaa, Oppiminen on ikkuna maailmaan), b) luonnehdittavan eli subjektin tyypistä (Täti on ystävällinen, Tervehtiminen on ystävällistä) sekä c) subjektin ja predikatiivin välisestä suhteesta (Ilves on kissaeläin, Ilves on kissaeläimiä). 1) Nominatiivipredikatiivi: a) Suhde substantiivin ja subjektipredikatiivin välissä on identiteetti: Linna on tunnettu kirjailija (vrt. Linna on tunnetuimpia kirjailijoita.) b) Subjektin tarkoite on jaoton yksilö tai kokonaisuus: Kirja on jännittävä. Železný on keihäänheittäjä. Kaikki nämä ihmiset ovat kielitaitoiset. Tämä sokeripala on punainen. (Vrt. Sokeri on valkoista.) bi) Monikolliset sanat: Päivälliset olivat onnistuneet. Sakset ovat terävät. bii) Ruumiinosia kokonaan tarkoittavat sanat: Kasvot ovat vakavat, Hevosen jalat ovat korkeat, Silmät ovat tummat. biii) Vaatetusta tarkoittavat parilliset tai monikolliset sanat: Saappaat ovat huonot, Housut ovat lyhyet. 2) Partitiivipredikatiivi a) Substantiivinen predikatiivi on partitiivissa, kun jaotonta yksilöä tai kokonaisuutta tarkoittava subjekti on predikatiivin ilmaiseman kokonaisuuden (lajin, ryhmän, aineen, alueen tms. jaollisen käsitteen) osa. Tässä suhteessa puhutaan inklusiivisuudesta: subjekti sisältyy predikatiivin (Ilves on kissaeläimiä, Linna on tunnetuimpia kirjailijoita, Pöytä on tammea, Auto on uusinta mallia, Lapset ovat Salosen perheen tyttöjä, Ruovesi on Hämettä.). b) Jos subjektin tarkoite on jaollinen (ainesana, abstrakti, kollektiivisana, monikko), predikatiivi on melkein aina sanaluokasta riippumatta partitiivissa: bi) Subjekti on ainesana: Sokeri on valkoista. Puuro tuli paksua. (muuten tulla-verbin yhteydessä tavallisesti nominatiivi!: Talvesta tuli kylmä.) bii) abstrakti: Olemassaolo on iloista. Hiljaisuus on mukavaa. biii) ryhmäsana: Henkilökunta on kielitaitoista. (Vrt. Henkilökunta on kielitaitoinen.) biiii) monikko: Karjalaiset ovat iloisia. (Vrt.: Nämä karjalaiset ovat iloiset.) biiiii) verbisubstantiivi: Syöminen on kivaa. (Vrt. on kiva, on helppo, on paha, on hyvä -> Syödä on kiva. On kiva syödä.) c) Jos subjekti puuttuu: Juhlissa oli hauskaa. Oltiin iloisia. d) Jos subjektina on infinitiivi: On hyödyllistä opiskella liettuaa. e) Jos subjektina on sivulause: Olipa ikävää, että sairastuit. (Vain eräät tavalliset johtamattomat adjektiivit ovat edellisessä tapauksessa nominatiivissa, esim. On hyvä joutua ajoissa perille. Oli paha, että myöhästyit. Täällä on kylmä.) f) Jos subjektina on perusluku: Kolme pukua on kaunista / kauniita. Seinät eivät ole maalatut x Seinät ei maalattu.