Suomen kielen lauseoppia - peruskäsitteitä

   

   Lauseoppi eli syntaksi on kielentutkimuksen alue, joka tutkii sitä miten sanat yhdistyvät
   suuremmiksi kokonaisuuksiksi, erityisesti lauseiksi. Millä tavalla lauseet muodostetaan?

   

   Lause  on syntaktinen rakenne joka  sisältää ainakin finiittiverbin. Finiittiverbi on
   sellainen verbi, jolla voi  määritellä sen aikamuodon tai moduksen  ja jolla on persoonapääte.

   

   Virke on tekstin rakenneyksikkö, joka tarkoittaa ison alkukirjaimen ja pisteen tai kysymys-
   tai huutomerkin välistä tekstin osaa. Se voi olla yksinäislause tai yhdyslause.

   

   Lauseke (fraasi) on yhteen liittyvien sanojen kimppu.

   

   (Perus)lausetyypit 

   

   Transitiivilause                                         S + V + O

   Intransitiivilause                                        S + V

   Predikatiivilause                                       S + Kop + Prv

   Eksistentiaalilause                                   Adv + V + S

   Omistusrakenne                                       Adv + V + S

   Tulosrakenne                                           Adv + V + S

   Tilalause                                                  V / (V + Prv)

   Kokijalause                                             O + V

   

   Funktionaaliset lausetyypit

   Väitelause

   Kysymyslause

                  a) hakukysymys (Ku-, Mi-)

                  b) vaihtoehtokysymys (-ko)

   Käskylause

   Huudahduslause

   

   Valenssi

   Valenssi on sanan ominaisuus avata  lauseessa yhden paikan tai useampia tyhjiä paikkoja, jotka
   muut sanat sitten  täyttävät.

   

                                        Täydennys x määrite

   Täydennys  (aktantti / argumentti / komplementti) on valenssimukainen  seuralainen eli
   lauseke, jonkun kanssa  sana esiintyy ja jotka viittaavat sen  ilmaiseman tilanteen tai
   suhteen  välttämättömiin osallistujiin. Tavallisesti  vain verbeillä ja adpositioilla on
   täydennys:

   Tyttö ihastui räppiin. Minun takana.

                                                                                                                                         
   rektio

   

   Määrite on ei-valenssimukainen seuralainen. Määrite muodostaa  määrittämänsä sanan tai muun
   rakenteen  kanssa laajemman kokonaisuuden, jossa  sillä on kuvaileva tai lisätietoa antava 
   tehtävä. Määrite on rakenteessa  valinnainen – sen pois jättäminen ei  vaikuta rakenteen
   kielenmukaisuuteen.

   

   tuolla pienellä  pojalla; puhui ihanasti ; Retkellä  söimme eväät kalliolla.

   

   Yhdyslauseet

   Yksinäislause kuuluu aina johonkin lausetyyppiin. Yhdyslauseessa on vähintään kaksi lausetta
   samassa rakenteessa.

   

   Lauseiden suhde yhdyslauseessa

    Rinnasteiset lauseet: kumpikaan lause ei  ole toisen jäsen. Konjunktiot ja, eli, tai,  mutta,
   sekä – että, joko - tai.

   

   Alisteinen lause: sivulause ja päälause, jolloin alisteinen lause on aina päälauseen jokin
   lauseenjäsen. Konjunktiot että, joka,  mikä, kun, koska, vaikka, ennen kuin, jos,  jotta...

   

                                         Alisteiset lauseet

   Subjektina: On ilmeistä, että asia ratkeaa pian.

   Objektina: Joskus voi huomata, että kaikki  ei ole kunnossa.

   Attribuutti: Mies, joka soitti äsken, oli uusi  ystäväni.

   Adverbiaali: Jos lähdet mukaan, kutsun  muitakin.

   

                                        Syntaksin kategoriat

   Nominit: sija, luku, (suku), omistusliite,  komparaatio

   Verbit: persoona, aika, tapa (modus)

   Partikkelit – taipumattomat sanat,  adverbien, adpositioiden, konjunktioiden ja 
   interjektioiden yläkäsite.

   

   Syntaktisia piirteitä

   

   Jaollinen x jaoton

   Elollinen x eloton

   Abstraktinen x konkreettinen

   Määräinen x epämääräinen

   Statiivinen x dynaaminen

   Partiaalinen x totaalinen

   ...

   

                                          Kirjallisuutta:

   

   Hakulinen, Auli & Karlsson, Fred: Nykysuomen lauseoppia. SKS: Hki 1979

   Hakulinen, Auli et al.: Iso suomen kielioppi. SKS: Hki 2004 (2. p.)

   Ikola, Osmo: Lauseopin kysymyksiä. Tutkielmia nykysuomen syntaksin alalta. SKS: Hki 1964 (2.
   p.)

   Lindroos, Hilkka & Čermák, František: Stručná mluvnice finštiny. UK: Praha 1982

   Vilkuna, Maria: Suomen lauseopin perusteet. Edita: Hki 1996