KUKA ON KAKSIKIELINEN - JA MITÄ KAKSIKIELISYYS MERKITSEE?
Jos haluaa kasvattaa lapsestaan kaksi-kielisen, olisi myös kasvattajan itsensä tiedostettava, mitä kaksikielisyys merkit-see. Kaksikielisyyttä voi tarkastella eri näkökulmista, ja siksi sitä ei voikaan kuvata yksiselitteisesti. Kaksikielisyyden kuvaile-minen ja määritteleminen on lisäksi sikäli vaikeutunut, että monet lapset kasvavat nykyään ympäristössä, jossa käytetään kahta tai kolmea tai useampaakin kieltä. Usein kaksikielisyydellä tarkoitetaankin monikielisyyttä, niin myös seuraavassa.
Kaksikielisyydestä ei siis ole "yhtä ja ainoaa" totuutta, vaan niin tutkijoilla kuin tavallisilla kielenkäyttäjillä on asiasta useanlaisia käsityksiä. Yleensä sellaista yhteiskuntaa, joissa usealla kielellä on lakisääteinen tuki, ns. virallinen asema, sanotaan kaksikieliseksi. Tämä ei kuiten-kaan aina tarkoita sitä, että edes puhujien enemmistö, osaisi jokaista virallista kieltä. Tällainen tilanne on esimerkiksi Suomessa, jossa suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä, ja Sveitsissä, jossa virallisia kieliä ovat ranska, saksa, italiajaretoromaani. Seuraavassa ei juurikaan puhuta kaksikielisistä yhteiskunnista vaan ennen kaikkea kaksikielisistä henkilöistä.
Saattaa olla mielenkiintoista tietää, kuinka tutkijat määrittelelevät kaksikielisyyden. Yksi lähtökohta on äidinkieli. siis se, mikä kieli lasketaan henkilön äidinkie-leksi. Äidinkieli voidaan määritellä neljän kriteerin mukaan, henkilön alkuperän, kielen hallinnan, kielen funktion (tai käytön) ja henkilön kielellisen identiteetin perusteella.
Määriteltynä puhujan alkuperän mukaan äidinkielellä tarkoitetaan sitä kieltä, jonka puhuja on ensimmäiseksi oppinut. Tämän määritelmän mukaan äidinkieliä voi olla useita, mikäli henkilö on samanaikai-sesti oppinut useita kieliä ensimmäisinä kielinään.
Kielen hallinta äidinkielen määritelmän perusteena tarkoittaa, että äidinkieli on se kieli, jonka puhuja hallitsee parhaiten. Määritelmää käytetään yleisesti, ja se mer-kitsee, että jos puhuja hallitsee kaksi kieltä yhtä hyvin, hänellä on kaksi äidinkieltä eli hän on kaksikielinen.
Funktiokriteerin perusteella määriteltynä äidinkieli on se kieli, jota puhuja voi käyttää eniten. Jos puhuja käyttää useita kieliä samoissa tilanteissa, hän on kaksi-tai monikielinen. Tai jos puhuja käyttää kahta kieltä yhtä paljon, hän on kaksikielinen.
Äidinkieli määriteltynä kielellisen identiteetin eli samastumiskriteerin mukaan tarkoittaa sitä kieltä, j olla puhujan on hel-pointa ilmaista tunteitaan ja johon hänellä on tunnepitoinen suhtautuminen. Jos puhu-jalla on tällaisia kieliä kaksi, hän on kaksikielinen, ja silloin hän pitää itseään kielten syntyperäisenä puhujana.
Ihmisellä voi elämänsä aikana olla useita äidinkieliä ja hän voi olla kaksikielinen monella tavalla. Minun äidinkieleni oli aluksi lounaissuomalainen murre (alku-perä), jota osasin parhaiten 7-8 vuoden ikäiseksi (hallinta). Sen jälkeen rupesin käyttämään yhä enemmän ruotsia (runktio/ käyttö), koska koulussa ei suomen opetusta ollut, ja vähitellen ruotsista tuli vahvempi kieleni (hallinta). Koska sulauduin ruotsa-
laisuuteen, aloin myös tuntea suomen kielen vieraaksi ja pitää ruotsin kieltä äidinkie-lenäni, sillä pystyin ilmaisemaan tunteeni useimmissa tilanteissa paremmin ruotsiksi. Lukion jälkeen suomen kieli alkoi kuiten-kin uudestaan kiinnostaa, ja myöhemmin aikuisena myös opiskelin sitä. Sain vähitellen takaisin kielellisen itsevarmuuteni ja myös tunnepitoinen suhtautumiseni suomen kieleen syveni. Lounaissuomalainen murre on minulle edelleen läheisin, vaikka en sitä nykyään kovin hyvin hallitsekaan. Samastun nykyään sekä ruotsiin että suo-meen (identifikaatio). Selviän kummallakin kielellä useimmisssa tilanteissa (hallinta ja runktio). Nykyään hallitsen myös englan-nin, joten voin sanoa olevani kolmikielinen (runktio).
Monet muut ihmiset voivat kertoa samantapaisia tarinoita omasta kielellisestä kehityksestään. Monilla on ollut useita äidinkieliä, ja he ovat identifioituneet niihin eri tavoin. Tosin kaikki eivät kuitenkaan useamman äidinkielen ajattelutapaa hyväk-sy.
Kaksikielisyyden voi määritellä myös kielen hallinnan eli kielellisen kompetens-sin mukaan. Kielen hallintaa voi tarkastella neljältä eri kannalta sen mukaan, kuinka hyvin henkilö lukee. kirioittaa. puhuu ja ymmärtää kieliään. Kaksikielinen hallitsee yleensä jotkut asiat jollakin kielellä paremmin kuin toisella. Jos henkilö hallitsee mo-lemmat kielensä kaikissa suhteissa yhtä hyvin, häntä sanotaan tasapainoisesti kaksikieliseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kaksikieliset hallitsisivat molemmat kielensä yhtä hyvin kuin yksikielinen hallitsee äidinkielensä. Kaksikielinen henkilö on oikeastaan sangen harvoin ns. kaksinkertai-sesti yksikielinen. On myös luonnollista,
että kaksikielisen henkilön kulloinkin käyttämässä kielessä on vaikutteita hänen toisesta kielestään. Todennäköistä on myös, että kaksikielisellä on eroja sellaisten sanas-tojen hallinnassa, jotka liittyvät eri elämän-tilanteisiin. Ruotsissa kasvaneella kaksikielisellä on yleensä parempi ruotsinkie-linen sanavarasto asioista, jotka liittyvät ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja jotka on opittu koulussa. Omalta osaltani osasin pitkään kalastukseen liittyvät sanat paremmin suomeksi kuin ruotsiksi, koska vietin nuorena useita kesiä Uudenkaupungin saa-ristossa.
Kielitaidossa erotettiin aikaisemmin aktiivinen ja passiivinen kielitaito, mutta nykyään kielellisen kommunikoinnin kat-sotaan aina olevan enemmän tai vähemmän aktiivista. Aktiivista kielitaitoa kutsutaan nykyään produktiiviseksi ja passiivista reseptiiviseksi kielenhallinnaksi. Nämä valmiudet jaetaan seuraavan kaavion mukaisesti:
Suullinen            Kir j allinen
Produktiivinen   puhuminen          kirjoittaminen
Reseptiivinen      ymmärtäminen     lukeminen
Produktiiviset valmiudet ovat vaikeam-pia oppia. Lisäksi ne heikkenevät ensimmäiseksi, jos kieltä ei pitkään aikaan käyte-tä säännöllisesti.
Äidinkieli-käsitteen sijasta tutkimuk-sessa on ruvettu käyttämään termiä ensi-kieli, jolla tarkoitetaan sitä kieltä, jonka henkilö oppii ensimmäiseksi. Jos henkilö oppii useita kieliä ensimmäisinä kielinään samanaikaisesti, hänellä on useita ensim-mäisiä kieliä. Tästä käytetään nimitystä simultaaninen eli samanaikainen kaksikielisyys.
I