paljon ja <nyt on jo nun hämärä, ettei tahdo näh-dä, hän sanoi itsekseen. Nyt on hämärän hetki.
Hämärän hetki on imnussa ja minussa on se, että vaunu tärisee ja ulkona on puuť, rakennukset, tolpat, viljaa, ojia ja ruohi'kko hämärässä maassa, eikä mitään voi ajatella eikä mitään voi tehdä.
3
Sitten hän nousi y lös ja käveli hyttiin. Keskim-mäisellä petillä makasi mies, ja toinen alimmaisel-la. Hän riisui takin ja pani sen naulaan, pani ken-gät lattialle ja kiipesi yläpetille kontalleen ja pani valon lukulamppuunsa. Sitten hän kääntyi istu-maan. Hän otti vieressä hyllyllä olevasta matkalau-kusta pyjaman ja pisti sen selän taakse. Hän avasi housut, otti pois kravatin ja pani sen vastapäisellä seinällä olevaan naulaan. Hän otti paidan pois, pani päälle pyjaman takin ja pani paidan rdippu-maan naulaan. Hän siirsi. huopaa, otti housut pois ja istui lakanan päälle. Hän pani jalkaan pyjaman housut ja asetti housut ja sukat hyllylle. Hän mietti, <mitä lukisi, otti pään takaná odevalta hylilyltä salkun, otti siitä lehden ja pani salkun
104
pois.  Hän veti peittoa  päälleen,  ojentautui,  ja tunsi viileän lakanan varpaita vasten.
Matkaa on tehty j o aika pitkälti. Kunhan ku-luisi vielä aikaa ja sitten tuldsi uni, olisin aamulla perillä, vaikka ölen vielä näin kaukana. Mitähän tässäkin on, hän sanoi itsekseen ja avasi lehden. »Mutta vielä kun se näihdään teatterissa, mitä on oikeastaan baletin tarkoitettu tekevän? Kun kat-soin ensimmäistä niistä uusista baleteista, jotka oli tehty erikoisesti Edinburghia varten, tuskin tunteen ailahdusta lükkui kylmässä sydämessäni. Rabkauden ympyrä, jonka muodosti skandinaavi-nen joukkue, oli itse typeryys.» Hänellä oli val-kea lehti edessään.
Hän luki lehteä sieltä täältä, mietti jotakin, pani lehden pään iaakse hyllylle ja sammutti valon. Hytissä oli pimeä. Missä minä ölen, hän ajatteli. Alempana makaa kaksi miestä. Vaunu, vanerikat-to. Hän koski kädellään seinään ja kattoon. Näin kuluu aika, kun ajattelee havainnollisesti. Hytti, nauloja seinillä, vesipullo, lasit, pyyheliinat, vesi-hana, vaunussa hyttejä toisella puolen rivissä ja toisella puolen käytävä, pyörät vaunun alia ja vaunu ja juna kulkee rautatiekiskoja pitkin. Ulkona on melkein pimeä, ilma subisee, ulkona on rautatie. Mitä ulkona on ja olenko minä sisällä. Minä ölen sisällä tässä hytissä.
Ulkona saattaa olla kuusia. Mika on kuusi. Si-
105
sällä valkeaa puuta, jossa on vuosirenkaita, tyves-tä paksumpi ja latvasta aivan ohut. Maan sisällä juuria, joissa on kuori päällä ja jotka ovat val-keita sisältä. Ilmassa kuori päällä ja oksia. Oksissa on neulasia. Neulasia on tiheässä. Tuuli suhisee kuusessa. Kaura. Juuria maassa, korsi ilmassa. Syksyllä jyviä. Ohra. Juuret, korsi, vihneet; tähkä nuokkuu ilmassa.
Hän kääntyi kyljelleen seinään päin. Kuului yh-tämittainen jyskytys, kun pyörät kulkivat kis'koil-la. Kuului kitinää ja ovesta kuului tasaisesti nap-sathtelevaa ääntä.
Seänästä kuului jysähtävä ääni, hän ajatteli, että seinän toisella puolella kävi käsi tai j alka seinään. Seinän ta'kana mafcaa ihmisiä. Tällä kohden on seinän takaná joku. Hän toivoi, että uni tulisi ja hän ajatteli, ettei se voinut mitenkään iiyt tulla, sillä hän oli valveilla ja ajatteli ja jos uni tulisi, hän olisi j o perillä, kun heräisi. Mutta ölen vielä nun kaukana, vaikka olenkin j o tuHüt pitkän mat-kaa, hän ajatteli. Jos tuossa seinässä olisi reikä. Kun tämä on näin ikeskellä, siinä saattaa olla nai-sia.
Naisia näyttää usein olevan toisessa päässä. Nai-nen nukkuu vain. Tai on hereillä ja makaa. Eihän siinä mitään ole, vaikka tuossa olisi reikäkin, mutta mikähän siinä on. Hyvä vain, hän ajatteli, että on jokin kiinnostava asia. Hän koetti varpailla pe-
106
tin päässä olevaa lämpöputkea, mutta se ei ollut läimmin. On vasta syyskuun loppu. Lumi lumi lümi lumi lumi, taivas. Saattaa olla metsälintuja, on niitä j oka het'ki jossakin. Tavallisia metsälintuja. Hänestä tuntui, että aika kului hitaasti. Minä ölen nyt tällä kohdalla, en vähän etempänä, enkä millään muulla kohdalla. Mistähän se johtuu, ettei voi olla kuin yhdellä kohdalla kerrallaan. Matka kuluu nun nopeasti kuin juna kulkee. Mitenkähän se ihminen voi aina jotenkin olla, nyt, eilen, huo-menna, j oka hetki se on vain jotenkin.
Ajatella esdmerkiksi sita, mistä kaikki on saanut alkunsa, onko aina ollut jotain olemassa. Jos tämä olisi jostain saanut alkunsa, mikä olisi se alku, sen olisi pitänyt kuitenkin olla olemassa. Aina on ollut jotain olemassa, mutta mitä se sellainen, että aina olla olemassa. Sita ei voi ajatella, että tämä on aina ollut olemassa, eikä sita, että se on jostain saanut alkunsa. Minun ei pitäisi ajatella ol-lenkaan. Kun ajattdlen sellaista, mistä ajattelen, ettei sellaista pidä ajatella, niin ajattelen sellaista, mistä ajattelen, ettei sellaista pidä ajatella.
Mutta aika kuluu hitaasti, eikä juuri koskaan tapahdu mitään, ja siinä väsyy ja tulee ikävä. Pitäisi j oka heťki syntyä. Kun kuitenkin uni tulee joskus, ja kun herää, on aivan toisessa paikassa.
Hän ajatteli, että hän kuvittelisi olevansa jossakin söllaisessa paikassa, missä hän muisti ol-
107
leensa joskus ennen. Hänen silmänsä olivat kiin-ni, hän makasi vasemmalla kyljellään kasvot hy-tin vapaaseen tilaan päin. Tämä on armeijan sänky. Tuossa päällä on katto, j oka on harmaata pont-tilautaa. Ponttilautojen reunat o vat pyöreät. Olen yläpetillä. Olen yläpetillä, pään takaná on toinen kaksikerroksinen sänky ja tuolla toisella seinällä on kaksi sänkyä. Nurkassa on kamiina, seinällä kypärähylly ja ovi, josta pääsee parakin käytä-vään. Tuossa pään takaná olevassa sängyssä ala-petillä on Valtteri Lindgren. Tuossa vastapäätä yläpetillä on Veikko Alaniemi, j oka siviilissä on ollut IKemissä leipurina. Ikkunan alia on kaap-peja, samoin sänkyjen päitten välissä. Pään takaná putken tasalla kaapin yläpinta. Ikkunassa pieniä nöliskanttisia ruutuja. Ikkunan takaná on petäjiä. Muissa kämpissä ja koko parakissa on ihmisiä. Kohta pitää lähteä johonkin.
Hän ajatteli, että hän kuitenkin oili kaiken aikaa junavaunun hytissä. Mutta jos saattaisi olla jos-sakin muualla, esimerkiksi siellä armeijassa. Se tuntui silloin ythtä vaikealta kuin nyt tämä tässä. Ei se tunnu miltään mikä on. Mutta kun olisi se, mikä ei voi olla. Hän ajatteli, että siihen, mikä on, on suhtauduttava niin, että kun se ei tunnu miltään, niin sen ei imitään tarvitse ollakaan. Kun ei olisi mitään ajatuksia. Oien ajatellut kaikki aja-tukset loppuun, ja olen nyt vapaampi.
108
Olen kotona. Tuossa on uuni, ikkunat, pöytä, lattialantokuja. Ulkona nurkan lähellä on kuusi. Tie, kiviä, pensaita jonkin maťkan päässä. On hä-märä, mutta huomenaamulla on valoisaa. Maan-tie ja maantieojat, laatikkotehdas, koulun kellari ja kaivo on ulkona.
Hän huomasi, että vaufati hidastui. Tulee ase-ma, hän sanoi itsekseen. Juna pysähtyi lopulta. Nyt se ei mene eteenpäin, matka ei kulu, hän ajatteli. Mutta voin ajatella, että kun se ei liiku oHenkaan, niin se menee eteenpäin nopeasti. Se lentää ilmassa jonkin meren yli. Nyt se menee, menee ja kuuluu vain suhinaa. Kun se menee näin kovalla vauhdilla, kuluu matka nopeasti, ja kun se sitten lähtee taas ratakiskoja pitkin, se tulee maahan ja menee hitaammin eteenpäin, mutta kun on j o näin myöhä, oten j o aika pitkällä. Kun tulisi uni, niin olisin kohta melkein perillä, mutta uni ei tule.
Ulkoa kuului puhetta ja kilinää. Juna lähti liik-keelle. Se meneé tuonne päin. Voin ajatella, että se meneekin tuohon toiseen suuntaan, olen me-nossa sinne päin. Nyt se menee takaisin päin, eikä ole mitään väliä sillä, milloin pääsee perille. Tuolla on ylöspäin ja tuolla on alaspäin. Mutta minä ájattelen, että alaspäin ei olekaan tuolla alhaalla, vaan se on tuolla sivullapäin; alaspäin on tuolla seinässä päin. Juna menee vaikka suoraan alas-
109
päin, mutta sitä on vaikea uskoa. Kun maa vetää tuonne pain, niin tuntuu, että alaspäin on sinne päin.
Näin on parempi, kun ajattelen, että kaikki ovat mitä ovat. Niil'lä on ulkopinta ja sisusta. Tä-mä on juna. Tuo nauha riippuu katosta. Matka-laukussa tuossa hyllyllä on kirjoja, vaatteita ja papereita, ja salkussa onMrjoja ja pussissa kolme munkkia. Vaunun katto on kaareva ja alia on hylly. Vaunussa on väliseinät, runko ja pyörät. Hän hengitti ja tunsi itsensä niin rauhalliseksi, että nukkuisi.
Aita, aita, pensaita, ihän sanoi itsekseen. Hän palaši kujaa pitkin maantielle.
110