ANTTI ŕíV&y: MAANTIELTÄHÄNLÄHTI
Maanticltä hän lähti kävelemään suoraan eteenpäin yli peltojen ja ojicn, ohi latojen ja läpi ojassa kasvavien pensait-tcn. Pclloilta hän mcni aidan yli metsään, ja hän kävcli kuusien ja petäjien, katajapcnsaittcn ja kiyien vicrcstä ja tuli mctsän laitaan ja suollc. Hän kulki suon yli ja mcni läpi suolla olcvien metsäsaarekkeitten, jos ne sattuivat olemaan _«llä tiellä,jota hän kulki. Hän jatkoí mcnoáan nopeasti yli jokien, läpi metsien, yli merien ja järvien ja läpi kylien, ja hän tuli lopulta samaan paikkaan maanticllc, josta oli lähtenyt kävclemään suoraan ctccnpäin.
Samalla tavalla hän kulki kohtisuoraan ensimmäistä suun-taa vastaan ja iisäksi muutamia kertoja näittcn suuntien väliltä. Joka kcrta hän aloitti maanticltä, ja aina hän tuli lopussa maantíellc samoinpäin kuin oli ollut lähticssään. Kicrroksilla ollcssaan hän pysähtyi aina jonkin matkaa kul-jcttuaan ja katsoi ylös, ja joka kcrta kun hän katsoi hän näki Saivaanja auringon, tai kuun ja tähtiä.
Hän seisoi maanticllä ja alkoi muuttua piencmmäksi. Maantien sora muuttui kivikoksi, ja kivct kasvoivat ja tulivat yhtä suuriksi kuin hän, ja pölyhiukkaset, jotka kulkevat ilman mukaná, muuttuivat hänen kokoisikseen, ja tulivat yhä suurcmmiksi. Hän muuttui vielä paljon piencmmäksi, ja hän näki lopulta ympärillään myllyjä, jotka pyörivät itsensä ja toistensa ympärí. Niitten välissä oli paljon tilaa handle. Hän pieneni ja pysyttcli myllyjen osicn viercssä nähdäkseen hyvin. Kun osat muuttuivat yhä' suuremmiksi,' ne álkôivät tuTla hämäriksi ja läpinäkyviksi, ja kun ne vielä kasvoivat, ne hävisivät kokonaan. Hän jäi lopulta yksin ja liikuttcli jalko-
37
i
jaan ja käsiään, eikä hän pudonnut mihinkään koska ei ollut mitään..; ." f-.\ ■'":'.-ľ "M '.«.".' ■
Hän alkoi kasvaa takaisin ohi myllynosicn ja myllyjen, ohi pölyhiukkasten ja hiekansirujen. Hän kasvoi ohi maantien soran ja oli pian maanticllä oikean kokoisena.
Hän oli maantiellä ja alkoi muuttua suurcmmaksi. Hän kasvoi korkeammaksi kuin suuret puut, jotka olivat maantien viercssä,-ja hänen päänsä ulottui pilvieri yläpuolclle. Hän näki pian pallon muotoiscna paikan, jossa hän asui, ja kasvoi kohti auŕinkoa ja kuuta. Hän otti jalkansa pois maapallolta, ja hän kasvoi oHi auringon kohti tähtiä. Hän huomasi, että hän ei saavuttaisi tähtiä, sillä lähellä maata olcvat jalat kasvoivat suuriksi, mutta yläpää jäi paljon piencmmäksi. Mutta hän muisti suhtecllisuustcorian ja alkoi kasvaa oikéal-la tavalla. Hän saavutti tähdct, jotka olivat ympäri kiertäviä kylmiä ja kuumia pislcitä. Tähdct jäivät hänen alapuolelleen, ja hänen kasvaessaan kaikki katosi lopulta kokonaan. Hän jäi yksin ja liikuttcli jalkojaan ja käsiään eikä pudonnut mihinkään..                          :■!.■■■■ :■'.■     .-.:/.■. ■<    :
Hän kasvoi vicläkin ja alkoi nähdä kohta myllynosia ja myllyjä. Hän kasvoi ohi myllyjen ja pölyhiukkasten, ohi hiekansirujen ja maantien soran. Hän oli pian maantiellä _ojlccan-kxJ[QÍscna.'     .-:-'.-.
Hän lähti maantieltä ja hän mclkcin itki. Hän kävcli taloonsa ja otti pöydältä grapcn ja halkaisi sen ja otti lusikan ja alkoi syöcÜL.Hän tunsi grapen maun, joka muistutti tuoreen pajun parkkia ja männyn neulasía. Tämä oli muo-dostunut hedelmäksi. Ja kun hän söi, hänen mieleensä tuli kirkas syksy, jolloin pakkanen on puhdistanut jocn veden ja pojat pyytävät koukuilla mateita, ja jolloin pakkanen on kypsyttänyt puolukat metsissä ja karpalót isoilla, ja jolloin ilma on sellaista, että kun sita hcngittää, osa kaikesta siitä menee ihmisen sisälle ja tekce olon vaikeaksi: ■          .       <• ;'■■■'
■,::   ,                 -,;, ".■:   i.\-.       r   i";';:   i.|   .!«■."■ .vi" >'.;: f. i ;'■    >'   ■■.■••■■■■•■■
38