Suomen kielen historia
Niina Kunnas
28.9.–30.9.2010

KURSSIN TAVOITTEET
•Miltä suomalaisten esihistoria näyttää kielitieteen näkökulmasta?
•Mistä suomalaiset ovat tulleet?
•Mikä suomessa ja sen lähimmissä sukukielissä on “uutta” ja mikä ikivanhaa uralilaista ainesta
•Millainen on uralilainen kielikunta ja suomen asema siinä?
n

nKeskustelutehtävä:
n
nMitä odotat kurssilta?
nMitä tiedät aiheesta ennestään?
nMistä olet erityisen kiinnostunut?

Uralilaisten kielten levinneisyys
(Lähde:Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunnan kotisivut 17.1.2008)


nItämerensuomalaiset kielet
1)suomi (n. 5 milj.)
2)
nkarjala (karjalaisia yht. n. 93 000, Karjalan tasavallassa n. 65 000 karjalaista, mutta karjalan
puhujia on n.  35 000)
n3) vepsä (etnisesti vepsäläisiä n. 8 000, puhujia ehkä n. 6 000?)
n4) inkeroinen (satoja?) (Kaprio, Hevaa, Soikkola)
n5) vatja (muutamia kymmeniä)
n6) viro (n. 1 milj.)
n7) liivi (2)
n8) lyydi (3 000 - 5 000)
n9) meänkieli (35 000–60 000)
n10) kveeni (n. 2 000?)
n11) võro-seto (n. 50 000–70 000)
n
n

Etäsukukielistä
nSaamelaiskielet
n10 (Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä)
neniten pohjoissaamen puhujia (n. 30 000)
nSuomessa noin 6 000 etnisesti saamelaista
ninarin- ja koltansaamen puhujia muutamia satoja
n
nVolgalaiset kielet
n - mordva ja mari
-puhutaan Volgan suuren mutkan pohjois- ja eteläpuolella
-Mordvalaiskieliä ovat ersä (n. 500 000 puhujaa) ja mokša (n. 250 000 puhujaa).
-Mari jakautuu vuorimariin (n. 50 000 puhujaa) ja niittymariin (n. 500 000 puhujaa).
-omat kirjakielet ja nimikkotasavallat

n
Sami_languages_large
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sami_languages_large.png

nPermiläiset kielet
-
-komi ja udmurtti
n Komin puhujat jakautuvat komipermjakkeihin (n. 100 000 puhujaa) ja komisyrjääneihin (n. 250 000
puhujaa).
n    Udmurtin puhujia n. 500 000.
n - omat nimikkotasavallat ja kirjakielet
nUgrilaiset kielet
-unkari, hanti, mansi
-unkarin puhujia n. 14 000 miljoonaa
-erkaantuivat hanteista ja manseista n. 1000 – 500 eKr.
-”maahantulovuosi” 896 jKr.

nHantia ja mansia puhutaan Länsi-Siperiassa.
nHantin puhujia on n. 13 000? ja mansin puhujia n. 3 000?.
nmyös vaeltaneet nykyisille asuinsijoille lännempää 1. kristillisen vuosituhannen kuluessa
nautonominen piirikunta (p-kaupunki) Hanti-Mansijsk)
nkummallakin oma kirjakielensä (hantilla jopa 4)
n

Samojedikielet
neniten nenetsin puhujia (yli 26 000), elävät pääosin Nenetsiassa
nenetsin puhujia n. 100 Taimyriassa
nnganasanin puhujia satoja Taimyrin niemimaalla Siperiassa
nselkupin puhujia n. 1600–1700 Siperian sisäosissa
nkirjakieli nenetsillä ja selkupilla

Historiallinen kielentutkimus
n
nkielten sukulaisuussuhteet ja muuttuminen
Økantakielen käsite
ØKantakielen rakenne selvitetään vertailemalla sukulaiskieliä.
Ø

n
klassin1_web


Sukupuu?
nKuvaa kielten eriytymisen mekaanisesti aivan kuin jokainen haara olisi kerralla irronnut
yhtenäisenä ryhmänä muista ilman variaatiota ja ilman välivaiheita.
npuun alaosassa yhteinen kantakieli, suomi ylimpänä, ikään kuin evoluution kirkkaimpana huippuna

nPENSASMALLI
uralpelkistetty_web


nSuomalaisten alkuperä on epäselvä ja kiistanalainen käsite
nesitetty erilaisia teorioita
nAsiaa ei ole ratkaistu!
nväestön ja kielen alkuperä kaksi eri asiaa!

Historiallis-vertaileva tutkimus
nperustuu äännehistoriaan ja äännemuutosten tutkimiseen
netsitään systemaattisia äännevastaavuuksia
nkielioppia ja äännevastaavuudet tärkeämpiä kuin sanasto
nuseissa kielissä samannäköisiä sanoja (sattumaa!)
nesimerkki suomesta ja unkarista
nsm kala unk hal  << * kala
n kota unk ház ’talo’
n kuusi unk hat ’6’
_suom.-ugr. kantakielen sananalkuinen *k on muuttunut unkarissa takavokaalin edellä h:ksi
_etuvokaalin edellä k on säilynyt, esim.
n käsi unk kéz, kerjätä unk. kér ’pyytää’

Etymologinen tutkimus
npyritään selvittämään sanan ikä sen perusteella, miten etäisissä sukukielissä sillä on vastineita
nsanan alkuperän ja iän määrittäminen

Uralilaiseen kantakieleen perustuva sanasto
nsukulaisuussuhteet: anoppi (*ina), appi (*ippi)
neläinten nimitykset: kala, kyy (*kyŋe)
nruumiinosien nimitykset: pää, silmä (*Śilmä)
nluontosanasto: joki (*juka), aurinko (*päjwä)
nlukusanoja: kaksi (*käktä), viisi (*wixti)
nasesanasto: jousi (*jiŋsi), nuoli (*nixli)

n_ kielten eriytymisessä tärkeä merkitys kielikontakteilla
n
n _ kontaktit indoeurooppalaisten kielten kanssa aiheuttaneet paljon muutoksia ja varieteettien
eriytymistä
n
n _ Erityisesti indoiranilainen eli arjalainen, balttilainen ja germaaninen kieliryhmä ovat suomen
kielen historian kannalta merkityksellisiä.

Lainoja ind.-eur.kantakielestä
nmyy- ural.*mexi ieur. *meyH
nnimi ural. *nimi ieur. *enomn-
n
n

sm:n konservatiivisuus
nsijamuotojen runsaus (15–17)
nomistusliitteet (talo-ni)
npostpositioiden käyttö (pöydän alla)

Mistä suomalaiset tulevat?
nJATKUVUUSTEORIA
nSuomalais-ugrilaista kielimuotoa on puhuttu Suomessa ja sen lähialueilla viimeistään jo
neoliittisella kivikaudella (n. 5000 - 1500 eKr.).
nN. 4200 eKr. alkaen Suomeen saapunut kampakeramiikaksi kutsuttu kulttuuri-innovaatio yhdistyy
uralilaisia kieliä puhuneisiin väestöihin.
n
n

Vaellusteoria
nAiemmin uskottiin, että suomalaisten esi-isät tulivat maahan vasta n. vuonna 0 Virosta ja
Karjalankannakselta.
n
nVolgan mutka
nklassinen teoria uralilaisesta alkukodista
n Friedrich Theodor Köppen, 1886
nperustui mesi, mehiläinen -sanojen samankaltaisuuteen
n
n

n
Tiedosto:Volgarivermap.png
http://fi.wikipedia.org/wiki/Volga

Laaja alkukoti
nEräät tutkijat: uralilaista kantakieltä puhuttiin laajalla alueella Uralilta Itämerelle asti.
nHeikkous: miten kantakieli olisi pysynyt yhtenäisenä näin laajalla alueella?
n
nNYKYKÄSITYS
nuralilainen kantakieli levittäytynyt laajemmalle alkuaan suppeammasta alkukodista

Kalevi Wiikin teoria
-katsoo, että uralilaista kantakieltä olisi puhuttu jääkaudella valtavalla alueella Uralin
itäpuolelta aina Brittein saarille asti
-kantagermaanissa, kantabaltissa ja kantaslaavissa Wiikin mukaan merkittävä uralilainen komponentti
-teorialla ei ole yleistä hyväksyntää!
-
n

nalkukoti puhtaasti kielihistoriallinen ja kielimaantieteellinen käsite
n
nväestö kieliyhteisönä ja väestö biologisena populaationa eri asioita
Øsuomalaisten kielisukulaiset idässä
Øvahvoista indoeurooppalaiskontakteista todisteena lainsanat
Øgeneettisesti suom.-ugr. ja ieur. kieliä puhuvat väestöt toisiaan lähellä
Ømiesten Y-kromosomeissa yhtäläisyyksiä siperialaisiin kansoihin

Perusteita alkukodille Volgan alueella
nVolgan ja Uralin välillä suom.-ugr. kielten tihentymä (mordva, mari, udmurtti)
ndiversiteetti suurinta alkuperäisillä alueilla
npaikannimet: suom.-ugr. paikannimiä Venäjällä Itämereltä Uralille asti (Moskova)
Øalueella puhuttu uralilaisia kieliä ennen slaavilaisten heimojen tuloa
Øsubstraattipiirteitä pohj.-venäl. murteissa
n

Paikannimet
nSuomen alueella laajalti saamelaisperäistä paikannimistöä
nsaamelaiskieliä tai niiden esimuotoja puhuttu eteläisintä Suomea myöten
nasiakirjatietoja saamelaisista Keski-Suomen asukkaina 1300-l. lähtien
nperimätietoa saamelaisten väistymisestä pohjoiseen
n

nNuuksio < saame njukca ’joutsen’
nLieksa 'suo’
n
nOulu 'tulvavesi’
nSimpele, < *timpil saame dappal ’tasaisesti virtaava alue koskessa’
nsaamelaisperäisiä johdinaineksia, mm. nkV Luhanka, Maaninka, Kiiminki
npuuttuvat lounaisimmasta osasta Suomea

n



nLapin-, Lappi-alkuinen paikannimistö
nKukka- ja Narka-alkuiset paikannimet
n guhkes 'pitkä’, njarga ’niemi’
ØKu(u)kasjärvet muodoltaan pitkänomaisia
ØNarkijärvissä paljon niemiä tai yksi merkittävän suuri niemi
-jaura-alkuiset (vrt. saame jaure ’järvi’)
-kälkä-alkuiset (vrt. saame gälke ’kivi’)
n
n

Saamelaisperäisiä paikannimiä
-toras-alkuiset (vrt. saame toares ’sivussa sijaitseva’, Torasjoki Kymijoen sivujoki)
-nunna-, nunas-, nuunna-alkuiset nimet (vrt. saame njunni ’nenä, nokka, kärki’)
-kont(t)a-alkuiset nimet (Konttainen, Kontokki, vrt. saame goddi ’peura’)
nsuomessa ja saamessa n. 220 yhteistä sanaa, joita ei tavata muissa uralilaisissa kielissä _
todistavat yht. kantakielen olemassaolosta
-
n

Esihistoriallinen aika Suomessa
nmesoliittinen kivikausi n. 8000 - 5000 eKr.
nneoliittinen kivikausi n. 5000 - 1500 eKr.
npronssikausi n. 1500 - 500 eKr. (VKSM)
nrautakausi n. 500 eKr. - 1300 jKr. (MKSM ja suomen kielen erilliskehityksen aikaa)

nNykyisen Suomen alue asutettu heti jään sulamisen jälkeen (8000 eKr.)
nkolme teoriaa kielestä:
1)puhuivat uralilaista kielimuotoa
2)puhuivat tuntematonta kieltä
n (peruste: suomessa on 250 sanaa, joilla ei vastineita sukukielissä tai naapurikielissä)
n3) puhuivat useita eri kieliä
n
n

Neoliittinen kivikausi
nTyypillinen kampakeramiikka Suomeen ja Karjalaan n. 3 900 eKr. nKampakeramiikka yhdistetään
uralilaisia kieliä puhuneisiin väestöihin.
nvasarakirveskulttuuri  eli nuorakeraaminen
n kulttuuri Lounais-Suomeen n. 3 200 eKr.
Øyhdistetty ind.eur. kieltä puhuvaan populaatioon
Ø
n
100px-Sotakirves

n
doc_show?id=21361&ws=21215


nmukana lainasanoja jotka olivat lähellä indoeurooppalaista kantakieltä nVasarakirveskausi kesti
lähes vuosituhannen (n. 3200 - 2300 eKr.), ja sen loppupuolella maahamme saapui uusi muuttoaalto.
nuuden aallon mukana vanhat balttilaiset lainasanat? nkielikontaktien tiiviydestä ja
seka-avioliitoista kielivät mm. sellaiset sukulaisuussuhteita kuvastavat sanat, kuten morsian,
sisar ja tytär

nVasarakirveskansan ja heidän jälkeläistensä välittämät kielenmuutokset 
n varhaiskantasuomi
n
n
nkantasaame          (myöhäis)kantasuomi
•eriytymistä edistänyt  pronssikaudella (n. 1500 eKr. - 500 eKr.) elinkeinojen muuttuminen
•saamelaisten esi-isät: metsästys ja kalastus k
•suomalaisten esi-isät omaksuivat maanviljelyn ja karjanhoidon

npronssikaudella runsas germaaninen lainasanaston tulo ims. kieliin
n
nmaanviljelykseen ja yhteiskuntaan liittyvää sanastoa:
nhaasia, kuhilas, pelto
nkauppa, rauta, kuningas, neula, siika, tina
nsuomen lainakerrostumista laajin
nyli 500, koko ajan uusia
nmetallin käyttö ja uusi yhteiskuntarakenne omaksuttu germaaneilta

nkosketukset germaaneihin ja myöhemmin skandinaavisiin kieliin, erityisesti (muinais)ruotsiin
jatkuneet katkeamatta tuhansien vuosien ajan ngermaanikosketukset muuttivat kantasuomen rakennetta
ja aiheuttivat monia äänteenmuutoksia
nesim. h-foneemin synty
nš > h
nEsim. lešmä > lehmä, šalna >> halla
n

Kielen vaihtelun taustat
nsuomessa paljon morfofonologista vaihtelua
njohtuu kantasuomessa tapahtuneista äänteenmuutoksista (n. 1 500–300 eKr.)
nesim. kaksi : kahtena : kahden
nVaihtelun taustalla muutokset *kt > ht ja *ti > si
n- *kakte > *kakti > kaksi
n Muodoissa, joissa -e säilyi, *ti > si-muutosta ei voinut tapahtua. Myöhemmin *kt > ht
n*kakte-na > kahtena
nvrt. sP guokte; mari koktõt, unk kettő (unk. *kt > tt)

Muutos *ti > si
nEsim.
n*tika > sika
n*makati > makasi
n*käte > *käti > käsi  (käsi : kätenä : kättä)
n*sute > *suti > susi (susi : sutena : sutta)
n*reite > *reiti > reisi
n*tinä > sinä
nmuutos *e > i on vanhempi kuin *ti > si
n

Muutos *kt > ht
nesim. *Šukta > huhta
n*ykte > *ykti > yksi
n*kakte > *kakti > kaksi
n
nMuutokset *kt > ht ja *ti > si vastuussa siitä, että paljon vaihtelua

nlahti, vrt. sP luokta (< vksm. *lakte).
nmyös nominatiivissa ht (vrt. kaksi), alkuperäinen asu laksi
nlähteä-verbi
n       suomi mari
nyks. 1. p. lähden  lektam
nyks. 2. p. lähdet   lektat
nyks. 3. p. lähtee   lekta
n
Øtaustalla kontaktit ieur.kielimuotojen kanssa
n

Miksi vaihtelua lumi : lunta
ntaustalla muutos *mt > nt
n*lume > lumi (*e > i -muutos)
n*lumta > lunta

Miksi sydän mutta sydäme/en
nkantasuomessa muutos *m > n sanan lopussa
nsyđäm > sydän
nalkuperäinen m säilynyt vokaalivartalossa
nsama muutos näkyy esim. muodoissa
n*kalam > kalan
n*menem > menen

Miksi nalle : nallea mutta vene : venettä?
nvene < *veneh : venettä
nherne < *herneh : hernettä
nside < *sidek : sidettä
nlude < *ludek : ludetta
-sanoilla konsonanttivartalo, koska ovat päättyneet alun perin konsonanttiin -nykyisin loppu-h tai
loppu-k edustuu jäännöslopukkeena (hernekeitto)

nvene-tyyppisiä nomineja yli 1 200
nuusia e-johdoksia muodostetaan jatkuvasti, esim. räjähde, päihde jne.
nkaikki eivät siis ole ”vanhoja” sanoja
nnalle-tyyppiset sanat sen sijaan ovat uusia lainasanoja (nalle ruotsista) nNiillä ei ole
konsonanttivartaloa, koska eivät ole alun perin konsonanttiloppuisia.
nnäitä nomineja vain alle 100 (single, joule)

Rautakausi
n alkoi n. 500 eKr
ntuona aikana uusia tulokkaita Ruotsista ja Baltian alueelta
nlisää vanhoja germaanisia lainasanoja
nmonet lähellä kantagermaanista originaalia, esim. rengas < kgerm. *hrengaz (vrt. wheel) nsuomea
pidetäänkin usein konservatiivisena kielenä

nMyöhäiskantasuomea puhuttiin n. 1000 eKr. - 0 nei ollut homogeeninen kieli, vaan jakautui kolmeen
murreryhmään 1) pohjois-, 2) etelä- ja 3) itäkantasuomi


n
mksm1_web


npohjoiskantasuomen jatkajia suomen länsimurteet nitäkantasuomen jatkajia suomen itämurteet,
karjala, vepsä, lyydi ja inkeroinen neteläkantasuomen jatkajia vatja, viro, eteläviro eli võro-seto
sekä liivi

nMyöhäiskantasuomen murrejako selittää itä- ja länsimurteiden jyrkkää eroa
n
nVanhakantaisimmat kaakkoismurteet juontuvat suoraan muinaiskarjalasta, kun taas savolaismurteisiin
on sekoittunut myös läntinen komponentti. nSuomen murteet alkoivat muotoutua jo ajanlaskun
ensimmäisinä vuosisatoina, ja roomalainen rautakausi (n. 1/50 jKr.–200 jKr, 200 jKr. - 400 jKr.) ja
sen jälkeinen esihistoriallinen aika olivatkin jo suomen kielen erilliskehityksen alkua.

Kantakielivaiheet
nuralilainen kk 4000 eKr. (neoliitt. kivikausi)
nsuom.-ugr. kk 4000 – 3000 eKr.
nsuom.-permiläinen kk 3000 – 2500 eKr.
nsuom.-volgalainen kk 2000 – 1500 eKr. (pronssikausi)
nvarhaiskantasuomi 1500 – 1000 eKr.
nmyöhäiskantasuomi 1000 eKr. - 0  (rautakausi n. 500 eKr.)

Mikä uutta, mikä vanhaa?
näänteistä nuoria mm. h ja ö
nsyntyneet myöhäiskantasuomen aikaan
nö aluksi vain deskriptiivisissä sanoissa
nvrt. nykysuomi pöljä, töpätä, höpö
nmyöhemmin ö siirtynyt etuvokaalisten sanojen jälkitavuihin, esim. näkö, käkö
nmyös pitkien vokaalien (aa, ää, yy) ja diftongien synty ajoittuu mksm:een
njälkitavuissa alkoi esiintyä pitkiä vokaaleja vasta myöhäiskantasuomen jälkeen

Morfologia
nuralilaiseen kk:een palautuvia sijamuotoja
ngenetiivi         - *n
nakkusatiivi     -*m (myöh- > n, ostin auton)
nlokatiivi l. olosija (nyk. essiivi)     -*nA
nerosija (partitiivi)     -*tA
ntulosija l. latiivi     -*k, -*n, *-s  *taγa-k, *pesä-n

nuudemmat sijamuodot syntyneet postpositioista tai kahden vanhemman päätteen yhdistymisestä
n
ninessiivi, elatiivi ja illatiivi
Økaikkien päätteet yhdysperäisiä
Øsisältävät suom.-volgalaisen latiivin s-päätteen ja uralilaisen olosijan päätteen

ninessiivi     *s + *nA > ssA
nelatiivi        *s + *tA > stA
nillatiivi        s + sidevokaali  + n
n*sen > *zen > *hen
n*talohen > talohon
ninessiivissä s-päätteen lisäksi vanha lokatiivin -*nA
n sE              goatiesne  'kodassa'
n md           onsne  'unessa'
nsnA > ssA myöhäiskantasuomessa

nIllatiivi
Øliivissä zen-pääte säilynyt tietyissä asemissa, esim. puuzõ ’puuhun’ Ø vepsässä zen-pääte säilynyt
jos edellisen tavun alussa esiintyy h (lihaze)
Ø
Øsm kylä : kylään < kylähän
Ø(murt. kylähän, kylhän, kylhään)
Økarjala kyläh, taloh

SYNTAKSI
nalkuperäinen sanajärjestys SOV
nisä talon rakensi
nmyöhemmin yleistyi SVO
nisä rakensi talon

Rakenne
nkaikkein vanhimmat sanat 2-tavuisia ja vokaaliloppuisia (kala, pesä) vrt. jää < *jäŋe
nloppuvokaalina esiintyi vanhastaan vain a, ä, e:n kanssa vaihteleva i, esim. nimi : nime- nsanan
sisällä vanhastaan vain 2:n konsonantin yhtymiä, ja toinen tavu alkanut aina konsonantilla, esim.
mak-sa, tal-vi
nvanhastaan vain k, p ja t geminoituivat:
nappi
n
n

nRekonstruoi seuraavat inessiivimuodot myöhäiskantasuomalaiseen asuun:
ntalossa
nveneessä
nkorissa
nRekonstruoi seuraavat illatiivimuodot myöhäiskantasuomalaiseen asuun.
nmaahan
nkaloihin

Mitä seuraavien sanojen iästä voidaan sanoa ja millä perusteella?
n
n1. sataa
n2. örinä
n3. suku
n4. kala
n5. syy
n6. pommi
n7. kinkku
n8. linna