žkirjakielen kehityskaudet 
1) varhaissuomi (0–1540)
2) vanha kirjasuomi (1540 - 1820
3) varhaisnykysuomi (1820 – 1870)
4) nykysuomi (1870 - )
 žAjanlaskun alussa ja 1000-luvun ensimmäisinä vuosisatoina suomenkielistä kirjallisuutta ei ilmestynyt. žSuomen kieli eli ainoastaan murteina. ž1540-luvun alussa ilmestyivät ensimmäiset painetut suomenkieliset kirjat. ž1300-alkaen suomea alkoi esiintyä ruotsinkielisissä asiakirjoissa. žVanhimmat kirjoitettuna säilyneet suomenkieliset lauseet saksalaisessa kirjoituksessa 1470-luvulla žMijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda ž (= Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida). ž1500-luvun lopulla Suomessa noin 300 000 asukasta žvaltaosa puhui suomen murteita (pieni osa suomenruotsalaisia murteita) žKulttuurikieliä olivat aateliston käyttämä ruotsi, papiston käyttämä latina ja porvariston käyttämä saksa. žruotsi hallinnon kieli žKirjasuomen syntyyn vaikutti Saksasta alkunsa saanut reformaatio ž > kansan saatava lukea Jumalan sanaa omalla äidinkielellään •1500-luvulla kirjapainotekniikan kehitys èkirjoja alettiin painaa enemmän myös Ruotsissa •Painettu kirjallisuus on lähes täysin uskonnollista •Käännettiin Raamatun osia (koko Raamattu 1642) •Julkaistiin katekismuksia, rukouskirjoja, saarnoja ja virsikirjoja. žVanhan kirjasuomen pohjana Turun seudun murre žTurku oli hallinnon ja sivistyselämän keskus. žVähitellen kirjakielen murrepohjaa laajennettiin Øhämäläismurteiden piirteitä Øpohjoismurteiden piirteitä žVuosisadassa (1640 – 1740) sivistyneistö ruotsalaistui täysin žSuomi jäi kansan kieleksi. -maa köyhtyi -sotia -Tulipaloissa hävisi vanhoja suomenkielisiä kirjoja. -suomen kirjakielen edistyminen oli hyvin hidasta vanhan kirjasuomen loppuaikana. žmerkittävä kausi suomen kielen historiassa žSuomi kehittyi sivistys- ja kulttuurikieleksi. žoikeinkirjoituksen ja äänne- ja muotorakenteen vakiintuminen žsuomen kielen virallisen aseman paraneminen žsuomea alettiin käyttää kulttuurielämässä fraktuura.gif žVanha kirjasuomi ei noudattanut nykyisiä oikeinkirjoitusperiaatteita. žMelkein kaikilla foneemeilla oli useita merkintätapoja. žMalleina ruotsi, saksa ja latina žnykysuomelle vieraita äänteitä, kuten spirantteja (γ, δ) žDentaalispiranttia merkittiin d:llä tai dh:lla (sydhen) žesiintyi myöhäiskantasuomessa k:n astevaihteluparina (esim. *jalγan) žg-mäinen äänne žei tavata enää missään suomen murteissa žJatkajia Ø, j ja v, esim. jalan, märjän, halvon. ž äänne säilyi pisimpään lounaismurteissa. žVanhassa kirjasuomessa γ:tä merkittiin gh:lla ja g:llä, esim. pelghon [pelγon] žgeminaatta-k:ta merkittiin ck:lla ž žliecki [liekki], waicka [vaikka] ž žsoinnittomat klusiilit merkittiin yleensä soinnillisina, esim. anda [antaa], ionga [jonka], jalga [jalka(a)], parembi [parempi] žRaamatussa vanha merkintätapa säilyi vuoteen 1852 asti. žks merkittiin vanhassa kirjasuomessa x:llä, esim. caxi [kaksi],mixi [miksi]. ž žVokaaleja ä ja e merkittiin vanhassa kirjasuomessa usein samalla grafeemilla. žEsimerkkejä Agricolan teksteistä: kenenge [kenenkä], tenepene [tänäpänä], näkewet [näkevät]. žNykyinen merkintätapa vakiintui vuoden 1642 Raamatussa. žu-vokaalia merkittiin aluksi v:llä, w:llä ja u:lla, esim. wsco [usko] žLyhyttä i:tä merkittiin i:llä, j:llä tai ij:llä, esim. kiui , yxj, ia, kiria. žJälkitavujen pitkät vokaalit merkittiin melkein aina yhdellä kirjaimella, esim. žlaitta [laittaa], eten [eteen], caunit [kauniit], žVähitellen jälkitavujen pitkien vokaalien merkintä vakiintui nykyiselleen. žAbckiria 1543, 1551 ja 1559 žEnsimmäinen suomeksi painettu kirja Abckiria ž24-sivuinen žsisälsi aapisosan (kirjaimiston ja tavausohjeet) ja katekismuksen (kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, mm. Isä meidän –rukouksen) žtarkoitettu papeille ja opiskelevalle nuorisolle ž mallina saksalaiset katekismukset agricolaabc.gif žOppe nyt wanha, ia noori, Ope nyt vanha ja nuori, žjoilla ombi Sydhen toori. joilla ompi sydän tuori, žJumalan keskyt, ia mielen, Jumalan käskyt ja mielen, žiotca taidhat Somen kielen. jotka taidat suomen kielen. žLaki, se Sielun hirmutta, Laki se sielun hirmuttaa, žmutt Christus sen tas lodhutta.mut Kristus sen taas lohduttaa. ž žLue sijs hyue Lapsi teste, žLue siis hyvä lapsi tästä žAlcu oppi ilman este. žalkuoppi ilman este. žNijte muista Elemes aina, žNiitä muista elämäs aina, žnin Jesus sinun Armons laina. žniin Jeesus sinun armons lainaa. ž ž900-sivuinen žtarkoitettu papeille žsisälsi rukouksia ž ja kalenterin 1544.gif 154409.gif se_wsi_testa.gif žAgricolan päätyö žaloitti 1530- luvulla opiskellessaan Wittenbergissä žkäännöksen pohjina kreikankielinen alkuteos, kaksi latinannosta, kaksi saksannosta ja yksi ruotsinnos. žAgricolan omaa tekstiä kaksi alkupuhetta, joista toisessa hän kuvaa Suomen historiaa ja käännöstyötään. žTurun seudun murretta žpainettiin n. 500 žSenteden he ouat cauuan ennen Christitudh olluet, quin ne mwdh temen Somen Hijppakunnan ia maan Asuuaiset. Nyt wimein, waicka neisse Canssoisa ouat moninaiset Kielet eli puhen tauat, nin, ette cuki neiste Makunnist, iotakin murta toisen Maankieliste, quitengin ette teme coco Hijppakunda Somen maxi cutzutan, ioca ombi ninquin mwidhen Äitei.Sille ette hen ensin tuli Christituxi, ia tesse Turussa ombi Maakunnan Eme kirko ia pijspan Stoli ia Istuin. Senteden ombi tesse P. Wdhen Testamentin kirjoissa Somenkieli enimiten prucattu. Ja mös hädhen teden, coska tarue on anonut, ouat mös mwiden kielet, puhet ia sanat tehen siselotetud. žAgricolan käänsi n. 2/5 koko Raamatusta. žTuotannon kokonaismäärä 
2 400 sivua ja yli 420 000 sanetta. žVrt. Linnan Tuntematon sotilas (100 000 sanetta) žAgricolan käyttämän sanaston määrä on noin 8 500 ja nykykielessä niistä on käytössä 5 228 eli 61 %. žHänen käyttöön ottamansa sanasto muodostaa siis suomen kirjakielen sanaston perustan. žTuotanto valtaosin käännöstä, mutta esipuheet omaa tekstiä žCAickille Jumalisille ia vskolisille Suomalaisille, ia lijatengin nijlle, iotca sydhämest Jumalata racastauat, ia häntä mieleläns paluella tactouat toiuotan minä Jacobus Finno Jumalan armon, hänen pyhän sanans tunnon ia ymmärdyxen, rauhan ia terueyden sielun ia ruumin puolest, ia wijmein sittä tääldä läctes taiuan ilon ia ijancaickisen elämän Jesuxen Christuxen cauta bibliaetu1.gif žRaamatun vaikutus suomen kirjakieleen 1500-luvun puolivälistä 1700-luvulle žKiteytyneet sanonnat > useimmat alkuaan peräisin Raamatun alkukielistä žJobinposti 'ikävä uutinen' (Job. 1) 
jokapäiväinen leipä (Matt. 6:1) žpanna kynttilänsä vakan alle (Matt. 5:15) žyhdennellätoista hetkellä (Matt. 20:6) žSananlaskuja žYlpeys käy lankeemuksen edellä (Sananl. 16:18)

Ei mitään uutta auringon alla (Saarn. 1:9)5.