Ylioppilas Th. Reinius löysi tässä ensimmäisenä olevan ns. Alkuperäisen Surmavirren keskiseltä Pohjanmaalta Toholammin pitäjästä v. 1852. Tämä alkuperältään tuntematon käsikirjoitus oli mamselli Amalia Christina Birlingin hallussa. Hän oli saanut sen perintönä vuosina 1748-1820 eläneeltä Lohtajan kirkkoherralta Antti Törnudd vanhemmalta. Käsikirjoituksen paperi, tekstin ortografia ja käsiala viittaavat 1600-luvun lopulle. Alkuperäinen Surmavirsi Runo Laulu Sant Henderikistä Ensimäisestä Tuurun pispasta joca on syndynyt Englandisa ja sitten kuningahasta Ruotzisa Eriki Rjjdarista. wuona. 1150. Kaxi olli pyhä mjestä. Kaxi kansan ruhtinasta, ja Risti weljestä jaloa. Yxi kaswoj Ruotzin maalla. Toinen maalla wierahalla – pijan kasuojt pinnelliset, yxi wuotiset ylleninjt. Lapsi maalda wierahalda Se oli Herra Henderjki waan joca Ruotzisa yllenj, Se olli Erikj rijdarj. Ruozin kuuluisa kunjngas. Sanoi Herra Henderjki Erikillen weljellensä Läkämme Hämehen maallen, maallen ristimätömällen pajkallen papitomallen Kiwij kjrkoia tetämmähän ja kappelja rakendamahan nijn sitten Eriki Rijdarj, Sanoin Lausuj sujn puheli weikosenj wajmon pojka palion on sinne mennehittä eij palion pallanehitta ennämpi wiellä ewännehitä njn sanoj hän toki mjnä Lähden en tottele jos mjnä tappetanehen maan kunjngahat kattunehet kujtengin toinen jänewi jällelen Sitten Herra Henderji sanoin Lausu suujn puheli pildisemj pienojsemj wandi waxan korkuhujnen otta korja kodasta ja pane korja kohdallensa perällensi pienj kirja anduroijllensa asetta aset tammiset asetta ohjat suonjset oijenna pane ränget mursun lujset. waliahat majawan luiset Harman kaulahan kahden puolen. Otta sitten ohrjlda orojnen jdulta jsoi lihainen maatta jouhi maldahjsi jlda pane luoka kynä päjnen harjallen hywän hewoisen Sitten Herra Henderiki ajiella karrutele wirman peuroja wjrjttele jällisänsä juoxemahan Lattoi se lauman laulajtta päänsä päällen lendämähän, otzahansa wirwotamahan Karhu olli . rauta kahlehisa terj rautajnen. kukersi karhun rautaisen kidasa. Jänön wiellä Walkoisen hypiti edesänsä wildin päällä njn sanoj pildi pikurujnen wandi waaxahan korkuhujnen jo mjnun tullepi nälkä njn sanoj Herra Henderjki jo pijan talo tullepi Laloila on takoja Lähdet otta kyrsä unnjn pääldä otta olluta kellarista heittä pennjgit sijahan hejnät heinä huonehesta ja kaurat kaura hjingalosta heittä penningit sijahan – nijn sitten paha waimo pannahjnen satta syöja sappehinen Sepä kirkuj kiukahalda parku patzahan nenästä Lahka kujn Lalloi kottihin saapj wielä se suun luunsi luistelepj wiellä päänsi päristelepi Suonensi sirgotelepi nijn sitten Herra Henderjki kijruht taloista pojs. Lalloi cujn sitten tulli kotihin walehteli wanha naara ja sanoi pojkaiseni nuorempanj jopa on täsä sitten käynyt ruoka Ruotzin Syömä Saxa otti kakon uunjn pääldä otti ollutta kellärista heitti tuhkia sijahan heinät hejnä huonehesta kaurat kaura hingalosta heitti tuhkia sijahan. Nijn siwuj lallo loi lahtarjnsa pijlun pitkän kjrwehensä lykäjs sitten lylynsä lumellen kuin olli wuoldu wuoleskeldu syöxi kalhut kalja maallen cujn olli talwisen jänöjsen nijn sitten Lalli hihti hirmujsesti lyly juoxi winhiästi Tulli suitzi suxen tiestä sawu sauwan somman tiestä elli siasta Sitten Herra Henderjki sanoin lausui suujn puheli jo Lallo hihtäjn tullepi pitkä keihäs kajnalosa Tunsi hän tuhon tullewan hättä päjwän päällen saawan ja sanoj pildisenj pienoisemi wandi waxahan koruhujjnen katzos kiwen taka eij olle kilpiä kiwesä katzo taka tammen warjosta hywäin hewoisen kuhunga luuni lendelepi suoneni sirottelepi ne sinä werkahan wettele sini langojhin sittelle siwu kajki kaunjhisti ja asetta orjhjin rehehen kuhunga orit tauwonnewi sittä härkä pandakohon ja kuhunga härkä tauwonemi sijhen kirko tehtäköhön kappeli rakennettakohon Herran Henderjkin njmehen josa on härkä tauwonuna njn Nousiaiset heittä maahan heittä kangahan njemehen elli nenähän Sijhen Herra Henderjki ensimmäjnen haudatihin kirko myöskin rakettihin sijhen Herran Henderjkin njmehen, mutta wan eij pojka pikurujnen wandi waxahan korkuhujnen eij kexinyt lumen sisäldä pyhän miehen peukalota sormja json jsännän kulda sormuxen keralla ennen kuin kesä sydännä sitten kujn kewät olli ihana ja ijää olli järwestä suulanut nijn sitten kesä sydännä pienen jään palaisen päällä tuuli alloisa aijellj Sormja pyhän urohon kulda sormuxen keralla ihmjsillen nähtäwäxi tunnus merkixi jalloxi jotta eij suonnut suurj Luoja eijkä sallinut Jumala weden alle waipumahan eijkä hukahan tullemahan pyhän miehen peukalota sormja ison isännän kulda sormuxen keralla. Lalli sitten pahin pakanoista julmin juudasten seasta joca tappoi pyhän miehen pispan Herran Henderjkin otti korkjan kypärän pyhän miehen pispan päästä panj päähänsä omahansa kallohonsa jlkiähän menj sitten kildinä kotihin waimo kehräs tortillansa sanoin lausuj suujn puheli mistä on Lalloi lakin saanut mies häjy hywän kypärän Lalli nosti sitten lakiansa Lallin hiuxet lakihin imejnyjt kajken kamaran keralla lujkos luista irrallensa kajki kallosta kamara eronut tulli turpa turwatomaxi pää paha paliahaxi nahatomaxi kujn naudan pää paliahaxi pahan panna Sen teki suuri Luoja salli wäkewä Jumala imehexi iloixi tunnus merkixi jaloxi mutta nyt on pispa ilosa Lalli piinasa pahasa pispa Engelein kansa laulele jlon wirtä weisajle Lalli hiidesä hihtelepi lylyinensä luistelepi pijnan sawuhun sakiahan sauwallansa sattutele.Pirut pahoin pistelewät helwetin heldehesä sjelu parka waiwallewat sieldä meittä waka Jumala ja estä totinen Luoja saatta sallihin taiwahasa ja ilohon ijankaikisehen ja päästä häjyst maajlmasta Amen