Suomen kielen historia Niina Kunnas 28.9.–30.9.2010 KURSSIN TAVOITTEET •Miltä suomalaisten esihistoria näyttää kielitieteen näkökulmasta? •Mistä suomalaiset ovat tulleet? •Mikä suomessa ja sen lähimmissä sukukielissä on “uutta” ja mikä ikivanhaa uralilaista ainesta •Millainen on uralilainen kielikunta ja suomen asema siinä? n nKeskustelutehtävä: n nMitä odotat kurssilta? nMitä tiedät aiheesta ennestään? nMistä olet erityisen kiinnostunut? Uralilaisten kielten levinneisyys (Lähde:Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunnan kotisivut 17.1.2008) nItämerensuomalaiset kielet 1)suomi (n. 5 milj.) 2) nkarjala (karjalaisia yht. n. 93 000, Karjalan tasavallassa n. 65 000 karjalaista, mutta karjalan puhujia on n. 35 000) n3) vepsä (etnisesti vepsäläisiä n. 8 000, puhujia ehkä n. 6 000?) n4) inkeroinen (satoja?) (Kaprio, Hevaa, Soikkola) n5) vatja (muutamia kymmeniä) n6) viro (n. 1 milj.) n7) liivi (2) n8) lyydi (3 000 - 5 000) n9) meänkieli (35 000–60 000) n10) kveeni (n. 2 000?) n11) võro-seto (n. 50 000–70 000) n n Etäsukukielistä nSaamelaiskielet n10 (Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä) neniten pohjoissaamen puhujia (n. 30 000) nSuomessa noin 6 000 etnisesti saamelaista ninarin- ja koltansaamen puhujia muutamia satoja n nVolgalaiset kielet n - mordva ja mari -puhutaan Volgan suuren mutkan pohjois- ja eteläpuolella -Mordvalaiskieliä ovat ersä (n. 500 000 puhujaa) ja mokša (n. 250 000 puhujaa). -Mari jakautuu vuorimariin (n. 50 000 puhujaa) ja niittymariin (n. 500 000 puhujaa). -omat kirjakielet ja nimikkotasavallat n Sami_languages_large http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sami_languages_large.png nPermiläiset kielet - -komi ja udmurtti n Komin puhujat jakautuvat komipermjakkeihin (n. 100 000 puhujaa) ja komisyrjääneihin (n. 250 000 puhujaa). n Udmurtin puhujia n. 500 000. n - omat nimikkotasavallat ja kirjakielet nUgrilaiset kielet -unkari, hanti, mansi -unkarin puhujia n. 14 000 miljoonaa -erkaantuivat hanteista ja manseista n. 1000 – 500 eKr. -”maahantulovuosi” 896 jKr. nHantia ja mansia puhutaan Länsi-Siperiassa. nHantin puhujia on n. 13 000? ja mansin puhujia n. 3 000?. nmyös vaeltaneet nykyisille asuinsijoille lännempää 1. kristillisen vuosituhannen kuluessa nautonominen piirikunta (p-kaupunki) Hanti-Mansijsk) nkummallakin oma kirjakielensä (hantilla jopa 4) n Samojedikielet neniten nenetsin puhujia (yli 26 000), elävät pääosin Nenetsiassa nenetsin puhujia n. 100 Taimyriassa nnganasanin puhujia satoja Taimyrin niemimaalla Siperiassa nselkupin puhujia n. 1600–1700 Siperian sisäosissa nkirjakieli nenetsillä ja selkupilla Historiallinen kielentutkimus n nkielten sukulaisuussuhteet ja muuttuminen Økantakielen käsite ØKantakielen rakenne selvitetään vertailemalla sukulaiskieliä. Ø n klassin1_web Sukupuu? nKuvaa kielten eriytymisen mekaanisesti aivan kuin jokainen haara olisi kerralla irronnut yhtenäisenä ryhmänä muista ilman variaatiota ja ilman välivaiheita. npuun alaosassa yhteinen kantakieli, suomi ylimpänä, ikään kuin evoluution kirkkaimpana huippuna nPENSASMALLI uralpelkistetty_web nSuomalaisten alkuperä on epäselvä ja kiistanalainen käsite nesitetty erilaisia teorioita nAsiaa ei ole ratkaistu! nväestön ja kielen alkuperä kaksi eri asiaa! Historiallis-vertaileva tutkimus nperustuu äännehistoriaan ja äännemuutosten tutkimiseen netsitään systemaattisia äännevastaavuuksia nkielioppia ja äännevastaavuudet tärkeämpiä kuin sanasto nuseissa kielissä samannäköisiä sanoja (sattumaa!) nesimerkki suomesta ja unkarista nsm kala unk hal << * kala n kota unk ház ’talo’ n kuusi unk hat ’6’ _suom.-ugr. kantakielen sananalkuinen *k on muuttunut unkarissa takavokaalin edellä h:ksi _etuvokaalin edellä k on säilynyt, esim. n käsi unk kéz, kerjätä unk. kér ’pyytää’ Etymologinen tutkimus npyritään selvittämään sanan ikä sen perusteella, miten etäisissä sukukielissä sillä on vastineita nsanan alkuperän ja iän määrittäminen Uralilaiseen kantakieleen perustuva sanasto nsukulaisuussuhteet: anoppi (*ina), appi (*ippi) neläinten nimitykset: kala, kyy (*kyŋe) nruumiinosien nimitykset: pää, silmä (*Śilmä) nluontosanasto: joki (*juka), aurinko (*päjwä) nlukusanoja: kaksi (*käktä), viisi (*wixti) nasesanasto: jousi (*jiŋsi), nuoli (*nixli) n_ kielten eriytymisessä tärkeä merkitys kielikontakteilla n n _ kontaktit indoeurooppalaisten kielten kanssa aiheuttaneet paljon muutoksia ja varieteettien eriytymistä n n _ Erityisesti indoiranilainen eli arjalainen, balttilainen ja germaaninen kieliryhmä ovat suomen kielen historian kannalta merkityksellisiä. Lainoja ind.-eur.kantakielestä nmyy- ural.*mexi ieur. *meyH nnimi ural. *nimi ieur. *enomn- n n sm:n konservatiivisuus nsijamuotojen runsaus (15–17) nomistusliitteet (talo-ni) npostpositioiden käyttö (pöydän alla) Mistä suomalaiset tulevat? nJATKUVUUSTEORIA nSuomalais-ugrilaista kielimuotoa on puhuttu Suomessa ja sen lähialueilla viimeistään jo neoliittisella kivikaudella (n. 5000 - 1500 eKr.). nN. 4200 eKr. alkaen Suomeen saapunut kampakeramiikaksi kutsuttu kulttuuri-innovaatio yhdistyy uralilaisia kieliä puhuneisiin väestöihin. n n Vaellusteoria nAiemmin uskottiin, että suomalaisten esi-isät tulivat maahan vasta n. vuonna 0 Virosta ja Karjalankannakselta. n nVolgan mutka nklassinen teoria uralilaisesta alkukodista n Friedrich Theodor Köppen, 1886 nperustui mesi, mehiläinen -sanojen samankaltaisuuteen n n n Tiedosto:Volgarivermap.png http://fi.wikipedia.org/wiki/Volga Laaja alkukoti nEräät tutkijat: uralilaista kantakieltä puhuttiin laajalla alueella Uralilta Itämerelle asti. nHeikkous: miten kantakieli olisi pysynyt yhtenäisenä näin laajalla alueella? n nNYKYKÄSITYS nuralilainen kantakieli levittäytynyt laajemmalle alkuaan suppeammasta alkukodista Kalevi Wiikin teoria -katsoo, että uralilaista kantakieltä olisi puhuttu jääkaudella valtavalla alueella Uralin itäpuolelta aina Brittein saarille asti -kantagermaanissa, kantabaltissa ja kantaslaavissa Wiikin mukaan merkittävä uralilainen komponentti -teorialla ei ole yleistä hyväksyntää! - n nalkukoti puhtaasti kielihistoriallinen ja kielimaantieteellinen käsite n nväestö kieliyhteisönä ja väestö biologisena populaationa eri asioita Øsuomalaisten kielisukulaiset idässä Øvahvoista indoeurooppalaiskontakteista todisteena lainsanat Øgeneettisesti suom.-ugr. ja ieur. kieliä puhuvat väestöt toisiaan lähellä Ømiesten Y-kromosomeissa yhtäläisyyksiä siperialaisiin kansoihin Perusteita alkukodille Volgan alueella nVolgan ja Uralin välillä suom.-ugr. kielten tihentymä (mordva, mari, udmurtti) ndiversiteetti suurinta alkuperäisillä alueilla npaikannimet: suom.-ugr. paikannimiä Venäjällä Itämereltä Uralille asti (Moskova) Øalueella puhuttu uralilaisia kieliä ennen slaavilaisten heimojen tuloa Øsubstraattipiirteitä pohj.-venäl. murteissa n Paikannimet nSuomen alueella laajalti saamelaisperäistä paikannimistöä nsaamelaiskieliä tai niiden esimuotoja puhuttu eteläisintä Suomea myöten nasiakirjatietoja saamelaisista Keski-Suomen asukkaina 1300-l. lähtien nperimätietoa saamelaisten väistymisestä pohjoiseen n nNuuksio < saame njukca ’joutsen’ nLieksa 'suo’ n nOulu 'tulvavesi’ nSimpele, < *timpil saame dappal ’tasaisesti virtaava alue koskessa’ nsaamelaisperäisiä johdinaineksia, mm. nkV Luhanka, Maaninka, Kiiminki npuuttuvat lounaisimmasta osasta Suomea n nLapin-, Lappi-alkuinen paikannimistö nKukka- ja Narka-alkuiset paikannimet n guhkes 'pitkä’, njarga ’niemi’ ØKu(u)kasjärvet muodoltaan pitkänomaisia ØNarkijärvissä paljon niemiä tai yksi merkittävän suuri niemi -jaura-alkuiset (vrt. saame jaure ’järvi’) -kälkä-alkuiset (vrt. saame gälke ’kivi’) n n Saamelaisperäisiä paikannimiä -toras-alkuiset (vrt. saame toares ’sivussa sijaitseva’, Torasjoki Kymijoen sivujoki) -nunna-, nunas-, nuunna-alkuiset nimet (vrt. saame njunni ’nenä, nokka, kärki’) -kont(t)a-alkuiset nimet (Konttainen, Kontokki, vrt. saame goddi ’peura’) nsuomessa ja saamessa n. 220 yhteistä sanaa, joita ei tavata muissa uralilaisissa kielissä _ todistavat yht. kantakielen olemassaolosta - n Esihistoriallinen aika Suomessa nmesoliittinen kivikausi n. 8000 - 5000 eKr. nneoliittinen kivikausi n. 5000 - 1500 eKr. npronssikausi n. 1500 - 500 eKr. (VKSM) nrautakausi n. 500 eKr. - 1300 jKr. (MKSM ja suomen kielen erilliskehityksen aikaa) nNykyisen Suomen alue asutettu heti jään sulamisen jälkeen (8000 eKr.) nkolme teoriaa kielestä: 1)puhuivat uralilaista kielimuotoa 2)puhuivat tuntematonta kieltä n (peruste: suomessa on 250 sanaa, joilla ei vastineita sukukielissä tai naapurikielissä) n3) puhuivat useita eri kieliä n n Neoliittinen kivikausi nTyypillinen kampakeramiikka Suomeen ja Karjalaan n. 3 900 eKr. nKampakeramiikka yhdistetään uralilaisia kieliä puhuneisiin väestöihin. nvasarakirveskulttuuri eli nuorakeraaminen n kulttuuri Lounais-Suomeen n. 3 200 eKr. Øyhdistetty ind.eur. kieltä puhuvaan populaatioon Ø n 100px-Sotakirves n doc_show?id=21361&ws=21215 nmukana lainasanoja jotka olivat lähellä indoeurooppalaista kantakieltä nVasarakirveskausi kesti lähes vuosituhannen (n. 3200 - 2300 eKr.), ja sen loppupuolella maahamme saapui uusi muuttoaalto. nuuden aallon mukana vanhat balttilaiset lainasanat? nkielikontaktien tiiviydestä ja seka-avioliitoista kielivät mm. sellaiset sukulaisuussuhteita kuvastavat sanat, kuten morsian, sisar ja tytär nVasarakirveskansan ja heidän jälkeläistensä välittämät kielenmuutokset  n varhaiskantasuomi n n nkantasaame (myöhäis)kantasuomi •eriytymistä edistänyt pronssikaudella (n. 1500 eKr. - 500 eKr.) elinkeinojen muuttuminen •saamelaisten esi-isät: metsästys ja kalastus k •suomalaisten esi-isät omaksuivat maanviljelyn ja karjanhoidon npronssikaudella runsas germaaninen lainasanaston tulo ims. kieliin n nmaanviljelykseen ja yhteiskuntaan liittyvää sanastoa: nhaasia, kuhilas, pelto nkauppa, rauta, kuningas, neula, siika, tina nsuomen lainakerrostumista laajin nyli 500, koko ajan uusia nmetallin käyttö ja uusi yhteiskuntarakenne omaksuttu germaaneilta nkosketukset germaaneihin ja myöhemmin skandinaavisiin kieliin, erityisesti (muinais)ruotsiin jatkuneet katkeamatta tuhansien vuosien ajan ngermaanikosketukset muuttivat kantasuomen rakennetta ja aiheuttivat monia äänteenmuutoksia nesim. h-foneemin synty nš > h nEsim. lešmä > lehmä, šalna >> halla n Kielen vaihtelun taustat nsuomessa paljon morfofonologista vaihtelua njohtuu kantasuomessa tapahtuneista äänteenmuutoksista (n. 1 500–300 eKr.) nesim. kaksi : kahtena : kahden nVaihtelun taustalla muutokset *kt > ht ja *ti > si n- *kakte > *kakti > kaksi n Muodoissa, joissa -e säilyi, *ti > si-muutosta ei voinut tapahtua. Myöhemmin *kt > ht n*kakte-na > kahtena nvrt. sP guokte; mari koktõt, unk kettő (unk. *kt > tt) Muutos *ti > si nEsim. n*tika > sika n*makati > makasi n*käte > *käti > käsi (käsi : kätenä : kättä) n*sute > *suti > susi (susi : sutena : sutta) n*reite > *reiti > reisi n*tinä > sinä nmuutos *e > i on vanhempi kuin *ti > si n Muutos *kt > ht nesim. *Šukta > huhta n*ykte > *ykti > yksi n*kakte > *kakti > kaksi n nMuutokset *kt > ht ja *ti > si vastuussa siitä, että paljon vaihtelua nlahti, vrt. sP luokta (< vksm. *lakte). nmyös nominatiivissa ht (vrt. kaksi), alkuperäinen asu laksi nlähteä-verbi n suomi mari nyks. 1. p. lähden lektam nyks. 2. p. lähdet lektat nyks. 3. p. lähtee lekta n Øtaustalla kontaktit ieur.kielimuotojen kanssa n Miksi vaihtelua lumi : lunta ntaustalla muutos *mt > nt n*lume > lumi (*e > i -muutos) n*lumta > lunta Miksi sydän mutta sydäme/en nkantasuomessa muutos *m > n sanan lopussa nsyđäm > sydän nalkuperäinen m säilynyt vokaalivartalossa nsama muutos näkyy esim. muodoissa n*kalam > kalan n*menem > menen Miksi nalle : nallea mutta vene : venettä? nvene < *veneh : venettä nherne < *herneh : hernettä nside < *sidek : sidettä nlude < *ludek : ludetta -sanoilla konsonanttivartalo, koska ovat päättyneet alun perin konsonanttiin -nykyisin loppu-h tai loppu-k edustuu jäännöslopukkeena (hernekeitto) nvene-tyyppisiä nomineja yli 1 200 nuusia e-johdoksia muodostetaan jatkuvasti, esim. räjähde, päihde jne. nkaikki eivät siis ole ”vanhoja” sanoja nnalle-tyyppiset sanat sen sijaan ovat uusia lainasanoja (nalle ruotsista) nNiillä ei ole konsonanttivartaloa, koska eivät ole alun perin konsonanttiloppuisia. nnäitä nomineja vain alle 100 (single, joule) Rautakausi n alkoi n. 500 eKr ntuona aikana uusia tulokkaita Ruotsista ja Baltian alueelta nlisää vanhoja germaanisia lainasanoja nmonet lähellä kantagermaanista originaalia, esim. rengas < kgerm. *hrengaz (vrt. wheel) nsuomea pidetäänkin usein konservatiivisena kielenä nMyöhäiskantasuomea puhuttiin n. 1000 eKr. - 0 nei ollut homogeeninen kieli, vaan jakautui kolmeen murreryhmään 1) pohjois-, 2) etelä- ja 3) itäkantasuomi n mksm1_web npohjoiskantasuomen jatkajia suomen länsimurteet nitäkantasuomen jatkajia suomen itämurteet, karjala, vepsä, lyydi ja inkeroinen neteläkantasuomen jatkajia vatja, viro, eteläviro eli võro-seto sekä liivi nMyöhäiskantasuomen murrejako selittää itä- ja länsimurteiden jyrkkää eroa n nVanhakantaisimmat kaakkoismurteet juontuvat suoraan muinaiskarjalasta, kun taas savolaismurteisiin on sekoittunut myös läntinen komponentti. nSuomen murteet alkoivat muotoutua jo ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina, ja roomalainen rautakausi (n. 1/50 jKr.–200 jKr, 200 jKr. - 400 jKr.) ja sen jälkeinen esihistoriallinen aika olivatkin jo suomen kielen erilliskehityksen alkua. Kantakielivaiheet nuralilainen kk 4000 eKr. (neoliitt. kivikausi) nsuom.-ugr. kk 4000 – 3000 eKr. nsuom.-permiläinen kk 3000 – 2500 eKr. nsuom.-volgalainen kk 2000 – 1500 eKr. (pronssikausi) nvarhaiskantasuomi 1500 – 1000 eKr. nmyöhäiskantasuomi 1000 eKr. - 0 (rautakausi n. 500 eKr.) Mikä uutta, mikä vanhaa? näänteistä nuoria mm. h ja ö nsyntyneet myöhäiskantasuomen aikaan nö aluksi vain deskriptiivisissä sanoissa nvrt. nykysuomi pöljä, töpätä, höpö nmyöhemmin ö siirtynyt etuvokaalisten sanojen jälkitavuihin, esim. näkö, käkö nmyös pitkien vokaalien (aa, ää, yy) ja diftongien synty ajoittuu mksm:een njälkitavuissa alkoi esiintyä pitkiä vokaaleja vasta myöhäiskantasuomen jälkeen Morfologia nuralilaiseen kk:een palautuvia sijamuotoja ngenetiivi - *n nakkusatiivi -*m (myöh- > n, ostin auton) nlokatiivi l. olosija (nyk. essiivi) -*nA nerosija (partitiivi) -*tA ntulosija l. latiivi -*k, -*n, *-s *taγa-k, *pesä-n nuudemmat sijamuodot syntyneet postpositioista tai kahden vanhemman päätteen yhdistymisestä n ninessiivi, elatiivi ja illatiivi Økaikkien päätteet yhdysperäisiä Øsisältävät suom.-volgalaisen latiivin s-päätteen ja uralilaisen olosijan päätteen ninessiivi *s + *nA > ssA nelatiivi *s + *tA > stA nillatiivi s + sidevokaali + n n*sen > *zen > *hen n*talohen > talohon ninessiivissä s-päätteen lisäksi vanha lokatiivin -*nA n sE goatiesne 'kodassa' n md onsne 'unessa' nsnA > ssA myöhäiskantasuomessa nIllatiivi Øliivissä zen-pääte säilynyt tietyissä asemissa, esim. puuzõ ’puuhun’ Ø vepsässä zen-pääte säilynyt jos edellisen tavun alussa esiintyy h (lihaze) Ø Øsm kylä : kylään < kylähän Ø(murt. kylähän, kylhän, kylhään) Økarjala kyläh, taloh SYNTAKSI nalkuperäinen sanajärjestys SOV nisä talon rakensi nmyöhemmin yleistyi SVO nisä rakensi talon Rakenne nkaikkein vanhimmat sanat 2-tavuisia ja vokaaliloppuisia (kala, pesä) vrt. jää < *jäŋe nloppuvokaalina esiintyi vanhastaan vain a, ä, e:n kanssa vaihteleva i, esim. nimi : nime- nsanan sisällä vanhastaan vain 2:n konsonantin yhtymiä, ja toinen tavu alkanut aina konsonantilla, esim. mak-sa, tal-vi nvanhastaan vain k, p ja t geminoituivat: nappi n n nRekonstruoi seuraavat inessiivimuodot myöhäiskantasuomalaiseen asuun: ntalossa nveneessä nkorissa nRekonstruoi seuraavat illatiivimuodot myöhäiskantasuomalaiseen asuun. nmaahan nkaloihin Mitä seuraavien sanojen iästä voidaan sanoa ja millä perusteella? n n1. sataa n2. örinä n3. suku n4. kala n5. syy n6. pommi n7. kinkku n8. linna