Kahdeskymmenes runo. Mitá nyt laulamme lajia1, o Kuta virtta vieretfimme ? Tuota laulamme lajia, Xuota virtta vieretamme: Noita Pohjolan pitoja^, Jumaliaten*juominkia''. Viikon hfiita hankittihin, Valmistettihin varoja** Noilla Pohjolan tuvilla, 7 8 Sariolan' salvokailla . Mitfi tuohon tuotettihin Ja kuta vefttettihin, Pohjan^ pitkihin pitoihin, Suuren joukon juominkihin Rahvahan10 ravitaemiksiy. Joukon auuren ayStt&miksi? Kaevoi harka Karjalassa, Sonni Suomessa lihoai; Ei ollut euuri eikfi pieni, oihan oikea vasikkal HameheseS hanta hailyi11, PBtt keikkui12 Kemijoella} Sata eyltfi J earvet pitkat, puoltatoieta turpa paksu. - 5 - Viikon kärppä käänteliheA* Xhen kytkyen15 sijalla16; Päivän lenti pääskyläinen17 Härän sarvien väliä, Hätäisesti18 päähän pääei Keekenä19 levähtämättä. Kuun juoksi kesäorava häpähältä20 hännän päähän Eikä päähän pääsytkänä, Ensi kuussa ennättänyt. 21 Sepä vallatom vasikka, Sonni suuri suomalainen, . . 22 Karjalasta kaimattihin Pohjan pellon pientarelle. Sata mieetä sarviloista, Tuhat turvasta piteli Härkeä talutettaessa23, Pohjolahan tuotaessa. Härkä käyä källeroitti24 Sariolan ealmen suussa, Syopi heinät hettehestä25, - Selkä pilviä Biyeli26. Eikä ollut iskijätä, Maan kamalan kaatajata 27 Pohjan poikien lu'u ssa ', Koko suuressa su'ussa, Nuorisossa nousevassa Eikä varsin vanhaatoeaa. l'ulipa ukko ulkomainen, 28 Virokannas karjalainen. 29 Hänpä tuon sanoikai virkki 7: "Malta, malta30, härkä parka, Kun tuleň kurikan31 kaneea, KamahutanJ kangellani Sun, katala, kallohosi: Tok et toisena kesänä Kovin käännä kärseäsi, TBlläytä33 turpoaei Tämän pellon pientarella, Sariolan salmen suuesa!" Läksi ukko iekemähän, Virokannas koekemahan, Palvoinen34 pitelemähin. Härkä päätä häiläytti35, Mustat silmänsä mulisti36: Ukko37 kuueehen kavahti38, Virokannas vitsikkohon3', Palvoinen pajun sekahanl Etsittihin iskijätä, Sonnin suuren sortajata40 Kaunihista Karjalasta, buomen suurilta tiloilta, Vienosta41 Venäjän maaeta, Kuotsin maasta rohkeasta, Lapin laajoilta periltä42, Turjan J maasta mahtavasta; Etsittihin Tuonelasta44, Manalasta, maanki alta. Etsittihin, eipä lôytty, Haettihin, ei havaittu. Ktsittihin iskijätä, Katsottihin kaatajata aelvältä meren seláltä45, Lake' ilta46 lainehilta. Mies musta merestä nousi, Uros umpilainehista47, Aivan selvältä selältä, Ulapalta48 aukealta. £i tuo ollut euurimpia Eikä aivan pienimpiä: Alle maljan maata4^ mahtui, Alle seulan^0 seisomahan. Se oli ukko rautakoura, Rauankarva^1 katsannolta; - 6 - - 7 - Paäsaä paatinen5 kypärä, Jaloiasa kiviset kengät, Veitsi kultainen käessä, Varai vaeken-kirjavainén^ Saip on siitä iskijäneä, Tapasipa tappajansa, Suomen sonni sortajansa, Maan kamala kaatajansa. Heti kun näki eränsfi34, Huhtoi^^ niskahan rutosti^: Sorti sonnin polvillensa, . 57 Kylen maahan kyykäytti'1. Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: Sata saavia lihoa, Sata syltä makkarata, Verta seitsemän venettä, Kuuta^8 kuusi tynnyriä Noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syominkihin. 1 mikä laji> minkälainen, 2 vierettää virttä =. laulaa; virsi - /dříve/ píseň, báseň, 3 pidot - hody, 4 jumaliset,pl. - věřící, pobožný, 5 juomingit - juoáapidot - hostina, pův. součást kultovního obřadu, 6 varat - zásoby, 7 Sariola « Pohjola - proti těmto jménům stojí Kalevala - Väínoläj hlavní místní jména v eposu. 8 salvos .= tupa ■ rakennus, 9 Pohqa « Pohjola, 10 rahvas - lid, 11 häilyi< häilyä ■ heilua, huojua - mávat, plácat se, 12 keikkui< keikkua ■ heilua - kývat se, 13 syli - stará míra./1.78 m/, 14 kääntelihe o käänteli itseään -otáčel se, 15 kytkyt - provaz s dřevěným nákrčníkem k uvázání dobytka, 16 sija ■ paikka, kohta; yhen kytkyen sijalla - v rozmezí, kam /cla1r|řBti_/ dovoloval provaz, 17 pfiäskyläinen «. pääskynen, 18 hätäisesti - zde: sotva, 19 keskenä « keekellä, 20 häpähältä - asi zde häpyluu - kostrč, 21 vallatoin * suun-nattoman suuri - velikánský, ohromně velký, 22 kaimata m joh-dattaa - vést, dovést, 23 talutettaesea< taluttaa - vést za /ruku apod./, 24 kfillerôitti< källeróittää - kráčet zeširoka a pomalu, 25 hettehestä< hete - bahnitý okraj jezírka nebo tůně, 26 siveli< sivellä » hipoa, sivuta - dosahovat a otírat se o něco, 27 lu'ussa a luvussa, joukossa - mezi, uprostřed, 28 Virokannaa - jméno boha nebo mytologické bytosti; také nositel světa, 29 virkki