Opiskelijoiden_murrekartta_kuvana Itä- ja länsimurteiden eroja 1) t:n heikon asteen edustus L: paita : pailan ~ pairan ~ paidan I: paita : paian ~ paian 2) ts-yhtymän edustus L: mettä : mettän : mettän ~ metän I: mehtä : mehtän ~ metän ~ mehän; metsä : metsän 3) lk- ja rk-yhtymien astevaihtelu L: kurki : kurjen, härkä : härjän, pelko : pelvon I: kurki : kuren, härkä : härän, pelko : pelon 4) konsonanttien liudennus L: käs(i), ves(i), tul(i) (EI LIUDENNUSTA) I: käs’, ves’, tul’ (LIUDENNUS) 5) sananalkuiset konsonanttiyhtymät + f L: kaffe, klasi, trappu, flikka I: kahvi, lasi, rappu, tyttö 6) loppu-t:n assimiloituminen L: heräkkää, puukkin, suurep puut I: herätkää, puutkin, suuret puut 7) pitkän a:n ja ä:n diftongiutuminen L: maa, pää; kal(l)aa, leipää I: moa ~ mua, pää ~ peä, kal(l)oa ~ kalloo, leip(p)eä ~ leip(p)ee 8) diftongien avartuminen L: sua, tiä, tyä, viaras I: suo, tie, työ, vieras 9) pitkän e:n labiaalistuminen L: tul(l)ee, käskee I: tul(l)uo ~ tul(l)oo, käskyö ~ käsköö 10) mennä vs. männä L: mennä I: männä 11) loi-monikko L: ei loi-monikkoa I: taloloita ’taloja’, tyttölöillä ’tytöillä’ 12) monikon persoonapronominit L: me, te, he; met, tet, het I: myö, työ, hyö 13) inessiivin pääte L: talosa ~ talos I: talossa ~ talos 14) yksikön 3. persoonan pi-pääte L: juo ~ jua, jää I: juop(i), jääp(i) ~ jeäp(i) ~ jiäp(i) 15) monikon 1. persoonan taivutus L: me tulemme ~ tulemma I: myö tullaan SANASTOEROJA lännessä idässä takki nuttu laattia, permanto lattia vihta vasta nisu vehnä suvi kesä ehtoo ilta puhua haastaa En viitsi En kehtaa ’minua ei haluta’ En kehtaa En ilkeä ’minua ujostuttaa’ tykönä luona lounaismurteet_monistenippukuva 1. Läntisiä piirteitä Yleiskielen d:n vastineet yleensä r, Rauman seudulla δ (lehren, kärèn; lehδen, käδèn) Yleiskielen ts-yhtymän vastineet yleensä tt : t (mettä : metän), Rauman seudulla aiemmin ϑϑ : ϑ (meϑϑä : meϑän) Huom. siis astevaihtelu. Sananalkuiset konsonanttiyhtymät ja f (klasi, flikàt) Diftongien avartuminen ie > ia ~ iä uo > ua yö > yä (kiahuva vet, pualel, yäl) 2. Ahtaammin lounaisia piirteitä Lounaismurteiden erikoisgeminaatio k, p, t, s kahdentuvat, jos niiden jäljessä on ollut pitkä vokaaliaines (myöh. lyhentynyt). Edellä ei voi olla toinen klusiili eikä s tai h. (kätte ‘käteen’, alkka ‘alkaa’, uussi ‘uusia’) Klusiilien puolisoinnillistumista k > G, p > B, t > D (oŋG ’onko’; muutmaŋ Gerra ‘muutaman kerran’; talòmBoik ‘talonpoika’) mm > m, nn > n, ll > l, rr > r, kun edellä pitkä vokaaliaines tai painoton tavu (käänetti ‘käännettiin’, kualu ‘kuollut’, paremat, ymmärys) Loppuheitto Sananloppuinen konsonantin jäljessä oleva lyhyt vokaali katoaa kaksitavuisista sanoista, kun 1. tavu on pitkä (talv, heit), kaikista useampitavuisista sanoista (teräv, naapurkyläs) Sisäheitto 2. tavun vokaali katoaa usein 3- ja useampi-tavuisista sanoista (muutmis, yksnäine, riitlevä 'riitelevät') Huom! Lisäksi muutamat pronominit ja partikkelit: mnä(ä) ‘minä’, mnuu ‘minua’, ste ‘sitten’ Pitkän vokaalin lyheneminen ensitavua kauempana: ehto ‘ehtoo’, kalà ‘kalaa’ rikkal ‘rikkaalla’. Pitkiä vokaaleja on siis vain 1. tavussa! 2. tavun vokaalin pidentyminen puolipitkäksi, kun 1. tavu on lyhyt: täsä kyläs ‘tässä kylässä’ kanà ‘kana’ ~ ‘kanaa’ Diftongien reduktio u, y, i -loppuisten diftongien jälkikomponentti > o, ö, e (koer ‘koira’, päev ‘päivä’, laola ‘laulaa’) eA-yhtymän edustus Pohjoisryhmässä: eA > i (nimi ‘nimeä’, lukki ‘lukea’) Itäryhmässä: eA-nomineissa eA > jA, muuten e (korkja ‘korkea’, nimè ‘nimeä’) Imperfektin tunnus usein s(i) mnä istusi ‘minä istuin’, hän istus ‘istui’ Konditionaalin tunnus sis(i) mnä istusisi(n), hän istusis Heikko aste i-loppuisen diftongin edellä tapoi ‘tappoi’, kellanen ‘keltainen’ välimurteet_monistenippukuva LM_ja_HM-% hämäläismurteet_monistenippukuva 1. Läntisiä piirteitä Yleiskielen d:n edustus r pata : paran, saaraan, viärään, mahrollisuuret l pata : palan, saalaan, viälään, mahlollisuulet Yleiskielen ts-yhtymän edustus tt : tt mettä : mettässä, itte, katton, vattalihakset Diftongien avartuminen uo > ua nuari suamalainen yö > yä tyäskentelee syäressään ie > ia, iä hianosti siäniä Inessiivin pääte; sekä läntisiä että itäisiä variantteja -ssA perihämäläisissä murteissa tässä kylässä -s(sA) etelähämäläisissä ja kaakkois- hämäläisissä murteissa täs(sä) kyläs(sä) -sA yläsatakuntalaisten murteiden etelä- ja länsiosat täsä kyläsä -s(A) yläsatakuntalaisten murteiden pohjoisosa täs(ä) kyläs(ä) Kolmannen infinitiivin illatiivi 2- ja useampitavuisista verbeistä puuttuu mA-tunnus me istuun ny, mä lähreŋ kohta käveleen, se tuli sanoom mulles siitä 2. Muita laajalevikkisiä piirteitä Yleisgeminaatio (Kettusen kartta nro 2) Sääntö: konsonantti kahdentuu, jos edellä on lyhyt painollinen tavu JA jäljessä pitkä vokaali tai diftongi tekkee ‘tekee’, kallaa ‘kalaa’, kivvii ‘kiviä’ - koskee kaikkia konsonantteja - esiintynyt vain osassa murrealuetta; väistymässä Jälkitavuisssa eA > ee, OA > OO älä kerron nimee, ei viittil lukee ‘lukea’, heitäp palloo, se vois sanoo ‘sanoa’ Vi > VØ painottomien tavujen diftongeissa Pekka sano (< sanoi) mä sanon sulle jo eilen (< sanoin) noilla pellolla kasvaa kauraa (< pelloilla), aikonaan (usein kiteytyneenä) Verbien pikapuhemuodot olla en ok kuullus sitä ‘en ole’ tulla tut tännek käymää! ‘tule’ mennä men nyj jo siitä! ‘mene’ panna par rahap pöyrälle! ‘pane’ sanoa mä en sam mitää ‘en sano’ 3. Ahtaammin hämäläisiä piirteitä nk-yhtymä: vaihtelematon nk : nk heŋki : heŋken, auriŋkon, Helsiŋkissä, taŋkokuniŋkas ‘tangokuningas’ Liitepartikkeli -kAAn > -kA(n) em minäkän tiärä, ei se mullekka sanonu, mut ei se sit tahtonukkam mennä Pronominimuotoja demonstratiivipronominit: toi : tota : tolle yks. pers. pronominit: mä(ä), sä(ä) mon. pers.pronominit: meitin, teitin, heitin ’meidän, teidän, heidän’ Yksittäisiä sanoja, joissa ll lyhenee tai jää pois Tampereen seudulla kyllä > kylä ~ kyä, siellä > siä Sananloppuinen s > h, jos seuraava sana alkaa konsonanttilla (osassa aluetta) kuinkah (’kuinkas’) te voitte eteläpohjalaiset_murteet_monistenippukuva 1. Läntisiä piirteitä Yleiskielen d:n edustus: r pata : paran Yleiskielen ts-yhtymän edustus: tt : tt mettä : mettän Diftongien avartuminen nuari tyämiäs (ei alueen etelä- eikä länsiosissa) 2. Pohjalaisia piirteitä Jälkitavujen vokaalien välinen h on säilynyt kouluhun, lampahia, nähtihin osassa murrealuetta: h:ta edeltävä vokaali on kadonnut, jos se on sama kuin h:ta seuraava, esim. koulhun, nähthin Švaavokaali jalaka, pihilaja, lehemä, vanaha, silimä Jälkitavujen eA- ja OA-yhtymät eA > iA hopia, kipiä, lukia 'lukea' OA > UA maitua, pöllyä, putuaa 'maitoa, pöllöä, putoaa' Monikon 1. ja 2. persoonan pääte: -(m)mA, -(t)tA sai(m)ma, sait(t)a 3. Ahtaammin eteläpohjalaisia piirteitä Konsonantit eivät geminoidu. Sananloppuinen s > h jos seuraa soinnillinen konsonantti mieh meni, kirkah vesi Jälkitavujen i-loppuiset diftongit: Vi > VV sellaanen, annoon ‘annoin’ huom. myös *ei- ja *Oi-nominit äitee 'äiti', taloo 'talo', hevoonen e-vartaloisten verbien ind. prees. yks. 3. persoonan muotojen labiaalistuminen tuloo, menöö 'tulee, menee' Inessiivin pääte yleensä -s possessiivisuffiksin edellä ja eräissä prono- mineissa -hnA: mennehnäni 'mennessäni' tuvahnani 'tuvassani' johona 'jossa' ei mihinään nimes 'ei missään nimessä' keski_ja_pohjoispohjalaiset_murteet_monistenippukuva 1. Läntisiä (L) tai itäisiä (I) piirteitä Yleiskielen d:n vastineet (I) kato tai siirtymä-äänne (j, v) paat ~ pajat ‘padat’, tehä, sovasa Yleiskielen ts-yhtymän edustus (I ~ L) KPM:n rannikko: mehtä : mehtän PPM:n rannikko: mettä : mettän (L) KPM:n ylämaa: mehtä : metän (I) PPM:n ylämaa: mehtä : metän tai mettä : metän lke-, lkä-, lko-, rke-, rkä- ja rko-yhtymien astevaihtelu rannikolla näläkä : nälijän, peleko : pelevon (L) ylämaalla näläkä : nälän, peleko : pelon (I) t:n assimilaatio (L) sanojen ja morfeemien rajalla tk > kk annakko ’annatko’ tp > pp em muistanup puhua Oulun seutu: Tuukko nää? Saakkona selevää? Diftongit eivät avarru (I) Inessiivin pääte rannikolla: -sA täsä kyläsä (L) ylämaalla: -ssA tässä kylässä (I) 2. Muita laajalevikkisiä piirteitä Yleisgeminaatio (miltei koko alueella) ehdot: 1) edellä lyhyt painollinen tavu 2) konsonanttia seuraa pitkä vokaaliaines 3) koskee kaikkia konsonantteja Itämurteiden erikoisgeminaatio PPM:n ja KPM:n pohjoisosien ylämaan murteissa ehdot: 1) konsonanttia seuraa pitkä vokaaliaines 2) koskee kaikkia konsonantteja ranttaa, kuivemppaa, ruokkaa Yksikön 1. ja 2. pers. pronominit: minä ~ mää, sinä ~ sää 3. Pohjalaisia piirteitä Švaavokaali jalaka, kylymä talavi-ilima Jälkitavujen eA- ja OA-yhtymät eA > iA hopia, kipiä, lukia 'lukea' OA > UA maitua, pöllyä, putuaa 'maitoa, pöllöä, putoaa' Jälkitavujen vokaalien välinen h säilynyt KPM:n eteläosissa: koul(u)hun, näht(i)hin Monikon 1. ja 2. persoonan pääte: -(m)mA, -(t)tA sai(m)ma, sait(t)a 4. Ahtaammin pohjoispohjalaisia piirteitä Yksikön 2. persoonan pronomini (erit. Oulun seudulla): nää Yks. 1. ja 2. pers. vahva-asteiset imperfektimuodot tekkiin (’tein’), lukkiin (’luin’) peräpohjalaiset_murteet_monistenippukuva 1. Läntisiä piirteitä Yleiskielen ts-yhtymän edustus tt : tt mettä : mettän 2. Itäisiä piirteitä Yleiskielen d:n vastineet: kato tai siirtymä-äänne sota : soan ~ sovan, vuojen, saaha Diftongit eivät avarru 3. Länsi ~ itä Inessiivin pääte valtaedustus: -ssA (tässä talossa) (I) Kemin ja Rovaniemen seudulla: -sA (L) (täsä talosa) 4. Muita laajalevikkisiä piirteitä Yleisgeminaatio - suurimmassa osassa aluetta - ei alueen itäisimmissä osissa 5. Pohjalaisia piirteitä Jälkitavujen vokaalien välinen h on säilynyt, edustus: a) Tornion murre: lamphaat, koulhuun ~ kouhluun b) Kemin murre: lamphat, koulhun c) Kemijärven murre: lampahat, kouluhun 6. Ahtaammin peräpohjalaisia piirteitä Persoonapronominit - yksikkö 1. ja 2. pers.; alueen länsiosassa: mie, sie (mutta: minun, sinun) (I) - koko alueella: monikon 1., 2. ja 3. pers.: met, tet, het Geminaattanasaalit (mm, nn) ja likvidat (ll, rr) lyheneminen pitkän vokaalin ja diftongin jäljessä: pääle, meilä, suuremat savolaismurteet_monistenippukuva 1. Itäisiä piirteitä Yleiskielen d:n edustus kato: pata : paas, kaheksan siirtymä-äänne j, v tai h: pijettii ‘pidettiin’, juuva ‘juoda’, suaha ‘saada’ Dentaalikonsonanttien (t, s, n, l, r) + h liudennus (Kettunen nro 3) 1) regressiivinen, i:tä ja j:tä edeltävässä konsonantissa: käś, veś, tuĺ, tot́ine, paĺjas 2) progressiivinen, i-loppuisen diftongin i häviää ja diftongin jäljessä seuraava konsonantti liudentuu: tasańe (< tasainen), vanhośta (< vanhoista) rk, lk -yhtymät astevaihtelussa: jären ‘järjen’, jälessä ‘jäljessä’ Pitkän a:n ja ä:n diftongiutuminen - 1. tavussa aa > oa > ua maa > moa ~ mua saada > soaha ~ suaha ää > eä > iä pää > peä ~ piä, jäädä > jeähä ~ jiähä - jälkitavuissa aa > oa > oo kalaa > kalloa ~ kalloo ää > eä > ee leipää > leip(p)eä ~ leip(p)ee - väistymässä oleva piirre Labiaalistuminen e-vartaloisten verbien indikatiivin preesensissä: tulloo ‘tulee’, männöö ‘menee’ mennä-verbin edustus männä Inessiivin pääte -ssA (talossa, kylässä) Monikon persoonapronominit myö, työ, hyö Preesensin yksikön 3. persoonan pääte -pi yksi- ja kolmitavuisissa verbeissä syöpi, juopi, haravoipi -loi-monikko voidaan käyttää, jos sanan vartalon loppu- vokaali on i, u, y, o, ö ristilöistä ‘risteistä’, tyttölöitä ‘tyttöjä’ 2. Muita laajalevikkisiä piirteitä Yleisgeminaatio - kalloo, männöö Itämurteiden erikoisgeminaatio konsonantti kahdentuu, jos sen jäljessä on pitkä vokaali tai diftongi (edeltävän tavun laadulla ei väliä) korkkee ‘korkea’, laeskkoo ‘laiskaa’, lähettään ‘lähdetään’, paremppoo ‘parem- paa’, silimmään ‘silmään’, huokassoo ‘huokaisee’ - yleisgeminaation jatkoilmiö - voi esiintyä vain yleisgeminaatioalueilla - esiintyy pohjoisissa ja itäisissä savolais- murteissa Švaavokaalit: talavi, selevä, silimä, kylymä Jälkitavujen eA- ja OA-yhtymät - valtaedustuksena eA > ee korkea > korkee, pimeä > pimmee OA > OO peltoa > peltoo, tyttöä > tyttöö Yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit: suurimmassa osassa aluetta minä (~ mä), sinä (~ sä) - Huom.: alueen itäosissa mie, sie; Mikkelin seudulla miä, siä 3. Ahtaammin savolaisia piirteitä Yleiskielen ts-yhtymän vastineet ht : t mehtä : metän, kahtoo : katon (pääedustus) ht : h mehtä : mehän, kahtoo : kahon (Savonlinnan seutu, Keski-Suomi, osa Pohjois-Savosta) ht : ht mehtä : mehtän, kahtoo : kahton (Päijät-Häme) ss : s messä : mesän, kassoo : kason (Mikkelin seutu) Diftongien reduktio u, y, i-loppuiset diftongit ® o, ö, e-loppui- siksi tai edellisen komponentin pidenty- mäksi au > ao > aa kaura > kaora > kaara ou > oo koura > koora eu > eo seura > seora äy > äö > ää käyvät > käövät > käävät öy > öö köyhä > kööhä ai > ae > aa kaira > kaera > kaara äi > äe > ää päivät > päevät > päävät oi > oe koira > koera ei > ee seiväs > seeväs Kieltoverbi elä (kaakkoismurteissa älä) Aktiivin II partisiippi verbien liittomuodoissa nominatiivin sijasta essiivin kaltaisia muotoja: on antanna ‘on antanut’, et suanna ‘et saanut’ -kin-liitepartikkelin edustus konsonantin jäljessä kyseinen konsonantti + i(i) nyttii ‘nytkin’, villattii ‘villatkin’, sillonniik kum mäntii ‘silloinkin kun mentiin’ vokaalin jäljessä i tai e minnäit tiijän ‘minäkin tiedän’, metsässäe ‘metsässäkin’, jonnaep päevänä ‘jonakin’ kaakkoismurteet_monistenippukuva 1. Itäisiä piirteitä Yleiskielen d:n edustus kato pata : paas, kaheksan ja siirtymä-äänne j, v tai h: pijettii 'pidettiin', juuva 'juoda', saaha 'saada' Dentaalikonsonanttien liudennus ol' 'oli', pan'niit 'panivat', us'jeemp 'useampi' esiintyy vain itä- ja pohjoisosissa Diftongiutuminen (alueen itäosissa) aa > oa moa 'maa', kalloa 'kalaa' ää > eä peä 'pää', leipeä 'leipää' ee > ie voattiet 'vaatteet' oo > uo heä tulluo (< hää tulloo) 'hän tulee' öö > yö heä männyö (< hää männöö) 'hän menee' laajempaa kuin savolaismurteissa männä (myös joissakin johdoksissa): mänekki 'menekki', mänölöi 'menoja', mänettiit 'menettivät', mänemist 'menemiset', mäneteltii 'meneteltiin' Labiaalistuminen e-vartaloisten verbien ind. preesensissä ja potentiaalissa tulloo ~ tulluo 'tulee', männöö ~ männyö 'menee' lienöö ~ lienyö ‘lienee’ -loi-monikko voidaan käyttää, jos sanan vartalovokaali on i, U, O: oviloi, katuloil, peltolois, tyttölöi Monikon persoonapronominit myö, työ, hyö 2. Muita laajalevikkisiä piirteitä Yleisgeminaatio (melkein koko alueella) kallaa ~ kalloa, männöö ~ männyö 3. Ahtaammin kaakkoisia piirteitä Yleiskielen ts-yhtymä, esim. ts : ts metsä : metsän, katsella, itse (valtaedustus: Kannas ja Inkeri) ss : ss messä : messän, kassella, isse (Lappeenranta - Ruokolahti - Viipuri) tt : t mettä : metän (murrealueen länsiosa) Loppu-n:n kato yleistä kaikissa asemissa onneto, ketuleipä, mäntii kirkkoo Loppukahdennus puuttuu osasta kaakkoismurteita kokonaan tule tänne, ei anna sitä, hernerokka (ei tulet tänne, ei annas sitä, hernerrokka) Loppuheitto (yleinen monissa asemissa) A-loppuisissa sijoissa ja partikkeleissa kirkost, yhten päivän, sil taval, sielt i-loppuisissa muodoissa ves^(') , puol^(') , pit^(') , sorjemp yhdyssanojen alkuosissa rautnaula, es'liina, maithuone muita tapauksia oisik 'olisitko', elet 'eletty' Sisäheitto inen-nominien monikon nominatiivi-muodoissa e > Ø valkoist 'valkoiset', toist ihmist 'toiset ihmiset' aktiivin 2. partisiipeissa U > Ø antant 'antanut', kuult 'kuullut', juont 'juonut' eräissä verbien yks. 2. pers. ja mon. 3. pers. muodoissa persoonapäätteen edeltä i > Ø tekist 'tekisit' tai 'tekisivät' potkast 'potkaisit' tai 'potkaisivat' Monikon 3. persoonan pääte ind. prees. ja pot. yks. 3. persoonan muoto + t hyö antaat ~ antoat 'he antavat' imperfekti tekkiit 'tekivät', tul'liit 'tulivat', jättiit 'jättivät' Yks. 1. ja 2. persoonan omistusliite yks. 1. pers. -i(n) issäi(n) 'isäni', tättii(n) 'tätini' yks. 2. pers. -is issäis 'isäsi', tättiis 'tätisi' Eksessiivi -nt(A) paikkaa ilmaisevista adverbeista siint 'siitä', kotont 'kotoa', ulkont 'ulkoa', takant 'takaa' Yksikön persoonapronominit mie : miu(n) : miul : minnuu ‘minua’ sie : siu(n) : siul : sinnuu hää ~ heä ~ hiä : häne(n) : hänel : hänt(ä) stA-loppuiset verbit st > ss juossa 'juosta', pessä 'pestä', karkaissa 'karkaista' kin-liitepartikkelin sijasta –kii meilkii ’meilläkin’, tulkii ’tulikin’