(pappa)
Du skulle inte förebrä mig
Du skulle se pä mig genom duggregnet
Du skulle inte vända ditt ansikte bort
Bläser skal lätt Over vattnet
Faller den milda belysningen Over oss
alla och hararna
Nästa kapitel heter: att skiljas ät
Smä rörande fiskar med randiga ryggar vid bryggan,
verkar genomskinliga i vattnet De fryser tili is om vattnet fryser tili is När jag var liten ville jag ta vara pä de vackra
bilderna: klippa ut, klistra in, skriva av Man vet inte om varandra, man kan inte
hälla reda pä allt
38
39
En liten flicka spelar sin läxa, mumlar
noternas namn, trycker ner tangenterna
med korta fingrar. Det gär. Hon spelar C-durskalan
och Blinka lilla stjärna med höger hand,
nynnar. Det är svärt och enkelt. Hon övar
alla dagar och sommaren gär, hon spelar Sergej
Rachmaninovs pianokonsert nummer 3 i d-moll
för att hennes lärare skall komma tillbaka.
Slä sig ner invid henne pä bänken, berätta
om fingersättning och vad musiken gör med oss:
en vind som bläser, ren rä längtan.
(Till en hare om natten med mörker jämnt fördelat utan stjärnor, himlen skymd av moln. Risto Suomi: Yömatka / Nattlig färd)
Det finns bilder som gör det möjligt att se vad vi inte kan se
Det finns stjärnor som inte syns och nägon annanstans
blätt och svanar Jägarna jagar och bär gevär pä axeln i skogarna
Haren reser om natten. I nigons dröm
Det finns stjärnkopplingar, flerfassystem Haren tillhör en annan krets som vi tillhör alla Sökord: skogshare, förekommer rikligt, obegränsad avskjutning
Men harens hjärta är stärkt och rent Haren känner främmande länder och folk Haren har räknat de skadade
Haren känner den som är hungrig och har inget hem Haren besöker den som har kastats i fängeise Haren är inte sentimental men hären gräter
Vi blir gamla, förvirras "Jag brann i onödan, för onödiga saker" Det är tyst när man reser om natten, regnet prasslar mot mörka blad
Vi känner tacksamhet när de vilda djuren kommer nära
utan att notera oss Det finns bilder som gör det möjligt att se det andra, jag vet inte i vems dröm du befinner dig i det jämnt fördelade
mörkret och det regnar rosor Over alla djur
Med sorgen är det sä att man trodde att det brinner men det börjar regna. Riset ryker häglöst en stund, det är alldeles för glest eller tätt och kvar pä äkern star en mörk installation spretande mot himlen. Röken fran de klara kvällarna i april har fastnat i jackan i tamburen. Längt frän Stadens ljus Sä mänga är har gätt, men flagor lösgörs vid minsta fläkt och bläser ut Over sjön och upp mot huset dar jag bodde med mina föräldrar och min bror, i vär familj.
42
(isä)
Et moittisi minua
Katsoisit minua tihkusateen läpi
Et kääntäisi kasvojasi pois
Kevyet kuoret viilettävät vettä pitkin
Laskeutuu lempeä valo meihin
kaikkiin ja jäniksiin
Seuraavan luvun nimi: eroaminen
Pieniä liikuttavia raitaselkäisiä kaloja laiturin luona,
ne vaikuttavat läpikuultavilta vedessä Ne jäätyvät jos vesi jäätyy Kun oíin pieni, halusin ottaa kauniit kuvat
talteen: leikata, liimata, kirjoittaa muistiin Ei toisistaan tiedä, ei voi
olla selvillä kaikesta
38
59
Pieni tyttó soittaa laksyáán, mumisee
nuottien nimet, painaa lyhyillá sormillaan
koskettimia. Se sujuu. Han soittaa C-duuriasteikkoa
ja Tuiki tuiki táhtostá oikealla kádellá,
hyráilee. Se on vaikeaa ja yksinkertaista. Han harjoktelee
joka páivá, ja kesá etenee. Han soittaa Sergei
Rahmaninovin d-molli pianokonserttoa numero kolmé
jotta hánen opettajansa tulisi takaisin.
Istuisi hánen vierelleen penkille ja kertoisi
sormituksesta ja mitá musiikki meille tekee:
puhaltaa tuuli, pelkká raaka kaipaus.
(Jánikselle yollá, tasan jakautuvassa táhdettomássá pimeássá, taivas pilvien peitossa. Risto Suomi: Yómatka)
On kuvia joiden avulla náemme sen jota emme voi náhdá
On táhtiá, jotka eivát náy, ja jossain muualla
sinistá ja joutsenia Metsástáját metsástávát, he kantavat kivaariá olalla metsissá
Jánis matkustaa yollá. Jonkun unessa
On táhtikytkentójá, monivaihejárjestelmiá Jánis kuuluu toiseen piiriin johon me kuulumme kaikki Hakusana: metsájánis, runsas esiintyvyys, ei pyyntirajoituksia
40
41
Mutta jäniksen sydän on voimakas ja puhdas
Jänikselle ovat tuttuja vieraat maat ja kansat
Jänis on laskenut haavoittuneet
Jänis tuntee nälkäisen ja kodittoman
Jänis käy vangitun luona
Jänis ei ole tunteileva, mutta itkee
Me vanhenemme, hämäännymme "Olin tulta ja tappuraa, turhaan, turhista asioista" On hiljaista kun matkustaa yöllä, sade kahisee tummissa
lehdissä
Tunnemme kiitollisuutta kun villit eläimet tulevat lähelle
kiinnittämättä meihin huomiota
On kuvia joiden avulla näemme muun,
en tiedä kenen unessa sinä olet tasan jakautuvassa
pimeässä ja kaikkien eläinten ylle satelee ruusuja
Surusta voi sanoa sen, että tuli tuntui syttyneen,
mutta alkaa sataa. Risut savuavat haluttomasti hetken,
on aivan liian harvaa tai liian tiheää, ja peilolla
on jäljellä tumma installaatio, päin taivasta harittava.
Huhtikuun kirkkaiden iltojen savu on takertunut takkiin
joka roikkuu eteisessä. Kaukana kaupungin valoista
Siitä on jo monta vuotta, mutta hileitä
vapautuu vähimmästäkin leyhähdyksestä
ja puhaltuu järvelle ja ylös kohti taloa Jossa asuin
vanhempieni ja veljeni kanssa, meidän perheessämme.
42
43